maanantai 30. marraskuuta 2009

Saattohoitajien toiminta


PR-Teollisuus Oy:n hallitus irtisanoi toimitusjohtaja Jouni Remeksen työsopimuksen, kun selvisi, että Remes oli toimiessaan Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäällikkönä, tehnyt konkurssiin menneen Alavieskan Puurakenne Oy:n tilauskannasta väärät laskelmat ja näin harhauttanut ostajia noin 15 miljoonan markan virheellä. Tilauskanta ei ollutkaan 26 miljoonaa markkaa, vaan 11-12 miljoonaa. Myyntikate ei ollutkaan 6,5 miljoonaa markkaa vaan 5000 markkaa. Kaiken lisäksi Jouni Remes oli eliminoinut keskeisimmän rahoittajan rahoituskuvioista tekemällä tämän kanssa sopimuksen muiden osakkaiden tietämättä, että Kera Oy:tä ei tulla käyttämään rahoittajana perustettavassa yhtiössä. Miksi Kera Oy vaati tällaista sopimusta kirjallisena? Yhtiön tulevista osakkaista kukaan ei osannut aavistaa, että Jouni Remeksen laskelmat olivat täysin pielessä. Uskottiin siihen, että hän yhtiön talouspäällikkönä ja Kera Oy:n kirjallisesti suosittelema henkilö toimii oikein ja luotettavasti. Jouni Remes teki laskelmia samanaikaisesti myös niin sanotulle haamukilpailijalle jotta kauppahintaa saatiin hinattua pilviin. Tämä haamukilpailija oli Torkkeli Financial Service Ab Oy. On täysin selvää, että kauppasopimus on syntynyt petollisella tavalla ja kauppasopimus on kohtuuton. Menettely täyttää selkeästi petoksen tunnusmerkistön, koska myyjän eli Kera Oy:n selkeä tavoite oli PR-talojen markkinoilta poistaminen.

Jouni Remes pyrki PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtajana estämään yrityksen rahoituksen saannin. Remes esti toiminnallaan PR-Teollisuus Oy:n suurimman osakkaan Uhtua Wood Oy:n rahoituksen. Pankinjohtaja ottikin yhteyttä Uhtua Woodin johtohenkilöihin ja pyysi heitä ryhtymään toimenpiteisiin Jouni Remeksen erottamiseksi.
Myös Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä teki aktiivisesti töitä PR-Teollisuus Oy:n markkinoilta poistamiseksi. Kera Oy teki rikosilmoituksen Uhtua Wood Oy:stä ja PR-Teollisuus Oy:n johtohenkilöistä koskien kansainvälistä rahanpesua. Sen jälkeen tietoa levitettiin aina Saksaa ja Japania myöten.
Oikeuskanslerille lähettämässään vastineessa Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ruuminpesuryhmän vetäjä Veikko Anttonen toteaa, että hän ehti varoittaa toimitusjohtaja Jouni Remestä ja kunnanjohtaja Antti Karvosta ennenkuin hän sai Interpol/Helsinki tarkistuksen tietoonsa. Rahanpesuilmoitus Uhtua Wood Oy:n ja PR-Teollisuus Oy:n osalta oli siis aiheeton, mutta Kera Oy levitti tietoa totena ympäri maailman.

Vihdoinkin Remekselle lopputili

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän 1995 aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Remes nautti enää PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajan kansanedustaja Markku Kosken luottamusta. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän oli neuvottelut paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty. PR-Teollisuus Oy:n hallitus antoi saattohoitaja Jouni Remekselle lopputilin.

Alla ote Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arposen kirjeesta KTM:n hallitusneuvos Sakari Arkiolle








Kera Oy:n kiristys

Markku Koskella oli Jouni Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Weckström oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kertomansa mukaan hän oli vain kerran elämässään epäonnistunut. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Koski uhkasi, että jos emme suostu Stig Wckströmin palkkaamiseen toimitusjohtajaksi, niin Kera Oy ja Arsenal Oy hakee PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin. Stig Weckströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero sekä juoksevat kulut kuten matkat, majoitus ja päivärahat. Jouduimme suostumaan Kera Oy:n kiristykseen. Stig Weckström ilmoitti PR-Teollisuus Oy:n pikkujoulussa pienessä sievässä yrityksen vientisihteerille tanssilattialla, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Weckströmin tavoitteena oli ajaa yritys konkurssiin tammikuun 1996 loppuun mennessä.




















Weckströmille lopputili

Uusi PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja Stig Weckström ei saanut ajettu yritystä konkurssiin tammikuun loppuun mennessä, koska yrityksen tilauskanta oli erittäin voimakas ja tehdas pyöri ajoittain jopa kolmessa tuurissa. Alavieskan kunta oli aktiivisesti mukana PR-Teollisuus Oy:n alasajamisessa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita on käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.6.1996 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa. Siellä Weckströmin tekemän muistion mukaan paikalla oli Oulun Arsenal Oy:n johtaja Seppo Jääskeläinen, Ylivieskan Arsenal Oy:n johtaja Juha Juntunen, Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Latola, Kera Oy:n kehityspäällikkö ja ruumiinpesuryhmän johtaja Veikko Anttonen, Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen ja Alavieskan kunnan elinkeinoasiamies Terttu Korte. Paikalla ollut konsultti Stig Weckström edusti sekä Trio Leadership Oy:tä ja PR-Teollisuus Oy:tä. Tuossa kokouksessa päätettiin ajaa PR-Teollisuus Oy konkurssiin.

Toimitusjohtaja Stig Weckström soitti minulle tuosta kokouksesta ja pyysi kutsumaan yhtiön hallituksen koolle vielä samaksi illaksi. Wecktsröm ilmoitti kokouksen aiheeksi yrityksen konkurssihakemuksen jättämisen. Weckström tuli Ylivieskasta takaisin tehtaalle PR-Teollisuus Oy:n osakkaan Timo Viitamaan ja Tapio Rasmuksen kyydissä. Weckström oli kertonut heille, että PR-Teollisuus Oy:llä on yhteyksiä rahanpesijöihin.
PR-Teollisuus Oy:n hallitus kokontui seuraavalla viikolla ja erotti konsultti Stig Weckströmin. ”Eronsa” jälkeen konsultti Stig Weckström lähetti minulle, Erkki Aholle, faksin, jossa hän Markku Kosken toimeksiannosta haluaa 5.3.1996 klo 14.00 mennessä saada tietää, kuka on yhtiön mahdollinen rahoittaja. Markku Koski pyysi eroa itse. Hän ei jäänyt odottamaan erottamista.


lauantai 28. marraskuuta 2009

Oikeudenkäynti tietämättämme


















Asianajotoimisto Helevä & Holmen on toimittanut Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 haastehakemuksen, jossa se on haastanut PR-Teollisuus Oy:n sekä muun muassa Erkki Ahon, Heino Virran ja Kari Konun oikeuteen irtaimen kauppaan perustuvassa velkomusasiassa ja takaajien vastuuta koskevassa asiassa. Kuvan saat isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.



















Ylivieskan käräjäoikeus ei ole toimittanut haasteita tiedoksi asianosaisille. Ylivieskan käräjäoikeus on merkinnyt asiakirjaan, ettei muun muassa Aho ja Virta ole saanut haasteita tiedoksi lainkaan. Siitä huolimatta Ylivieskan käräjäoikeus on tehnyt asiassa päätöksen. Menettely on täysin länsimaisen oikeuskäytännön vastainen, koska asia on käsitelty niin, ettei haastetut ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan poliisi ei tutkinut asiaa eikä syyttäjä tietenkään nostanut syytettä asiassa.


















Valitin asiasta Suomen Asianajajaliittoon. Asianajaja Jouni Vihervalli todistaa itse, ettei ole koskaan tavannut kantelijoita eikä edes puhelimitse keskustellut heidän kanssaan. Siitä huolimatta hän on edustanut asianosaisia heidän tietämättään ja ilman heidän valtakirjaansa. Suomen Asianajajaliitto ei nähnyt asiassa mitään moitittavaa.

















Heino Virta todistaa, ettei hän ole antanut valtakirjaa eikä muutakaan toimeksiantoa asianajaja Jouni Vihervallille, varatuomari Paavo M. Petäjälle, asianajaja Matti Himaselle, asianajaja Antti Latolalle ja Veli Päivikkö Ky:lle. Siitä huomimatta nämä ovat edustaneet häntä ilman valtakirjaa ja ilman hänen toimeksiantoaan hänen tietämättään. Poliisi ei tutkinut, syyttäjä ei syyttänyt eivätkä laillisuusvalvojat nähneet asiassa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.

Katso miten olisi tullut toimia
http://www.oikeudenkäynti.fi/tietoa/riita-asiat/

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Suunnitelmallinen törkeä rikos

Kun verrataan kiinteistöjen kauppasopimuksen allekirjoituksia, niin ne herättävät huomiota. Tässä kauppasopimuksessa oleva kaupanvahvistaja Sulo Heiskarin allekirjoitus






ja tässä syyttäjä Sulo Heiskarin omakätinen allekirjoitus. Herää kysymys kuka väärensi kaupanvahvistajan nimikirjoituksen?













Tässä on myyjän eli väliaikaisen pesänhoitajan Hannu Maskosen allekirjoitus. Ennen kuolemaansa Hannu Maskonen esitti minulle, että maksaisin hänelle 10 000 markkaa ja jättäisin asioiden penkomisen, niin hän ei hakisi minua henkilökohtaiseen konkurssiin. Minä sanoin, että minä olen varmasti oikeassa ja jatkan asioiden selvittämistä.

On syytä epäillä, että Hannu Maskonen väärensi Sulo Heiskarin nimen. Hannu Maskonen haki minut varattoman henkilön henkilökohtaiseen konkurssiin ja sen jälkeen hän putosi ulkomailla parvekkeelta ja kuoli. Lähetin silloin valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäelle seuraavan kirjeen:



















Sunnuntaina 15.11.2009 juttelin Arto Ranta-Ylitalon kanssa lentopallo-ottelun aikana. Arto kertoi, että syyttäjä Sulo Heiskari oli soittanut hänelle ”vihaisen painostussoiton”, mutta hän oli sanonut, että hän on KRP:lle antanut lausunnon, mikä pitää paikkansa. Hän ei ole ollut paikalla Oulussa, kun kiinteistön kauppakirjat on allekirjoitettu. Arto Ranta-Ylitalo oli merkitty kaupanvahvistajan kutsumaksi todistajaksi kiinteistökaupassa. Painostussoitto osoittaa, että Heiskari oli tietoinen nimensä väärennöksestä ja että kysymyksessä oli suunnitelmallinen törkeä rikos.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Oikeuden päätösten laadunvalvonta














Minut tuomittiin kunnianloukkauksesta siitä, että väitin esimerkiksi Seppo Heikkisen nimikirjoitusta väärennetyksi. Perusteena minulla väitteelleni oli se, että myös Seppo Heikkinen itse kirjallisesti todistaa, että hänen nimensä on väärennetty. Jokainen voi itse nähdä todistusaineistosta, että nimikirjoitus on varmasti väärennetty. Poliisi ei tutkinut asiaa eikä oikeuslaitos ottanut millään tavalla huomioon todistusaineistoa päätöstä tehdessään. Oikeusasteet Raahen käräjäoikeus ja Rovaniemen hovioikeus tekivät tietoisesti ja tarkoituksellisesti väärän päätökset asiassa. Molemmat oikeusasteet vetosivat asiassa Itä-Suomen hovioikeuden päätökseen, mikä oli annettu kokonaan toisesta asiasta.Itä-Suomen hovioikeus ei ole tehnyt päätöstä Seppo Heikkisen nimen väärentämisasiassa.

Minulla oli luonnollisesti oikeus todistaa epäilyni oikeaksi oikeudessa, koska syytteen mukaan minä epäilin, että Mikko Kovalainen on käyttänyt luottamusmiesasemansa väärin. Olen todistanut asian monella tavalla oikeudelle, mutta todistusaineistoani ei otettu oikeuskäsittelyssä lainkaan huomioon, koska tavoitteena oli kiistattomasti saada aikaan oikeuden väärä päätös. Asian voi todistaa kolme oikeudenkäyntiä seurannutta henkilöä. Master of Law Mikko Kovalainen saa jatkaa edelleenkin toimintaansa ja kiusata syyttömiä ihmisiä oikeusjutuillaan ja aiheuttaa valtiolle kuluja tutkintapyynnöillään.

Rovaniemen hovioikeus piti Raahen käräjäoikeuden päätöksen voimassa. Katso
Katso Ahojahti
http://www.promerit.net/ahojahti.htm

sekä
Palaveri kihlakunnan voudin kanssa
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/10/palaveri-kihlakunnanvoudin-kanssa.html

maanantai 23. marraskuuta 2009

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle osa 3

Salaiseksi julistetussa Säästöpankkisopimuksessa sovittiin lainvastaisesta toimialarationalisoinnista. Suomessa poistettiin pankkien ja Suomen valtion toimesta ylikapasitettia markkinoilta. Katso kohta salaiseksi julistetusta sopimuksesta. Alavieskan Puurakenne Oy oli määritelty markkinoilta poistettavien listalle. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä tiesi myydessään kiinteistöt ja maa-alueet sekä koneet, laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan, että yritys tullaan poistamaan markkinoilta valtion ja pankkien toimesta. Myyjät kuitenkin salasivat tiedon ostajilta. Teko täyttää varmasti törkeän petoksen tunnusmerkistön.


















Talopakettimarkkinoilla oli reilusti ylikapasiteettia, mikä näkyy RTS-toimialaraportista.



















Kera Oy:ssä perustettiin niin sanottu ruumiinpesuryhmä toimialarationalisoinnin toteuttamiseksi. Se toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä veti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Katso HS:n uutinen asiasta.














Kera Oy käytti niin sanottuja saattohoitajia markkinoilta poistettavien yritysten toiminnassa. Saattohoitajat tekivät kaikkensa Kera Oy:n tavoitteen toteuttamiseksi. He tekivät muun muassa toisten puolesta sellaisia sopimuksia, joilla estettiin rahoitus. Tässä esimerkkinä saattohoitaja Jouni Remeksen tekemä sopimus rahoituksen estämisestä PR-Teollisuus Oy:lle. Jos yhtiön osakkaat olisivat tienneet tällaisesta sopimuksesta niin koko yritystä ei olisi perustettu.

Talotehtaiden pudotuspeli
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/talotehtaiden-pudotuspeli.html

Aktiv Hansa-kauppa
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/trke-petos-ja-muita-rikoksia-aktiv.html

Salatut sopimukset
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/koiviston-konklaavi-salatut-sopimukset.html

Suomen taloudellinen lama
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/suomen-taloudellinen-lama-1990-luvun.html

Suomen Pankin rooli
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/suomen-pankin-rooli.html

DVD-dokumentti youtubessa
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html

Sami Parkkonen Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkistön
http://wincapita.wordpress.com/2009/11/02/maan-tapa-tayttaa-jarjestaytyneen-rikollisuuden-tunnusmerkit/

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle osa 2

Ote Ylivieskan poliisipäällikölle Petri Oulasmaalle lähetetystä tutkintapyynnöstä koskien syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyttä

Olen katsonut, että luottamus ja puolueettomuus juuri näiden poliisien toimintaan on vaarantunut siitä syystä, että he ovat jättäneet kaikki rikokset selvittämättä, vaikka todistusaineisto on kiistaton.

Olen tehnyt yksityiskohtaisen selvityspyynnön tutkinnanjohtaja Raimo Ollilalle, jonka Te vahvistitte omalla sähköpostilla kahteen kertaan perille tulleeksi. Raimo Ollilan pitää vastata näihin esittämiin yksilöityihin esteellisyysväittämiin ja siihen miksi hän on jättänyt kaikki nämä rikokset tutkimatta ja selvittämättä.
Tässä vielä muistin virkistämiseksi mihin tutkinnanjohtajan Raimo Ollilan pitää vastata.
Minulle ei asianajajilleni riitä, että tutkinnanjohtaja Raimo Ollila itse ilmoittaa, ettei ole esteellinen
Oikeuskäsittelyssä tuomioistuimen tulee ratkaista onko Raimo Ollila toiminut esteellisenä vai ei.
Minä esitän esteellisyysväitteet kirjallisesti ja yksityiskohtaisesti. Tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan on vastattava kirjallisesti ja yksityiskohtaisesti ennen loppulausuntojen antamista 11.1.2008. Vaikka Raimo Ollila vaihdettaisiin tutkinnanjohtajana toiseen henkilöön niin siitä huolimatta hänen on vastattava minun esittämiini esteellisyysväittämiin ja kerrottava miksi hän on jättänyt kiistattomat rikokset selvittämättä.

Selostukset tapahtumasta ja todistusaineistot

Heiskari toimi syyttäjänä työtoverinsa asiassa. (Tapio Laholan nostama syyte minua vastaan)

Heiskarille oli odotettavissa suurta hyötyä siitä, ettei minun Erkki Ahon todistajia kutsuta oikeudenkäyntiin 14.11.2005. Olisin voinut todistaa Heiskarin esteellisyyden ja se olisi merkinnyt vahingonkorvausvaatimusten laillisen pohjan muodostumista ja kaikkien minua koskevien väärien oikeudenpäätösten purkuperusteen muodostumista.

Vahingonkorvausvaatimukseni on 118 miljoonaa euroa korkoineen. Lisäksi kahdelta viime vuodelta lasku on vielä tekemättä.

Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi 11.5.1995 tehdyssä kauppasopimuksessa. Heiskari ei itse ole ollut paikalla, eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ole ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Sulo Heiskari on kuitenkin allekirjoittanut kauppasopimuksen lakisääteisenä kaupanvahvistajana ja todistanut olleensa tilaisuudessa paikalla. (Liite 1701)

Heiskari on jälkeenpäin myös vahvistanut kauppasopimuksen, jossa myyjät myivät toisen omaisuutta omanaan. Kauppasopimus on laiton.

Mainitussa kauppasopimuksessa salattiin 47 miljoonan pantatut kiinnitykset ja ilmoitettiin tilauskanta 15 miljoonaa todellista suuremmaksi. Myyjillä ei ollut oikeutta myydä kiinteistöjä, eikä ostajilla ollut oikeutta tehdä kauppoja. Kysymys oli törkeästä petoksesta, jossa syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 25.5.1995. Heiskari jätti syytteet nostamatta.

Alavieskan Puurakenne Oy:n hallituksen jäsenet vannoivat väärän pesänluettelon oikeaksi 25.5.1995. Heiskari jätti syytteet nostamatta.

Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun PR-Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja Jouni Remes ja hallituksen puheenjohtaja Markku Koski syyllistyivät osakeyhtiölain rikkomiseen myöntämällä yhtiön osakkaalle Tapani Käännälle lainan osakepääoman maksamiseen.

Heiskari jätti syytteet nostamatta kun Tapani Kääntä lähti osakkaaksi PR-Teollisuus Oy:öön ostamalla osakkeita bulvaanien nimiin. Käännän olisi tuolloin pitänyt maksaa muita velkoja, eikä sijoittaa rahaa osakeyhtiöön. Kääntä syyllistyi teoillaan velalliseen epärehellisyyteen, mutta Heiskari jätti syytteet nostamatta.

Heiskari jätti syytteet nostamatta kun Jouni Remes ja Markku Koski väärensivät pöytäkirjat ja hakivat väärennetyillä pöytäkirjoilla yhtiön rekisteröinnin.

Heiskari jätti syytteet nostamatta vaikka selkeästi oli osoitettavissa Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n törkeä petos kauppasopimuksissa. Oli etukäteen päätetty, että PR-talot poistetaan markkinoilta ja siitä huolimatta ostajia huijattiin tekemään yli 10 miljoonan markan kaupat, johon sisältyi törkeä petos.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi takaajat ja PR-Teollisuus Oy:n oikeuteen. Takaajia edusti oikeudessa heidän tietämättään ja ilman valtakirjoja heille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli. Ylivieskan käräjäoikeus oli asiasta tietoinen ja teki asiassa päätöksen. Päätöstä ei lähetetty asianosaisille, joten nämä eivät voineet käyttää lainsuomia oikeussuojakeinoja asiassa. Haasteiden toimittamisesta asianosaisille vastasi tuohon aikaan Ylivieskan käräjäoikeudessa syyttäjä Heiskari. Sulo Heiskarin tehtävänä oli myös valvoa oikeudenkäyntiä. Heiskari laiminlöi tehtävänsä.

Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin. Kaupat oli purettu, eikä saatava ollut selvä ja riidaton.

Heiskari jätti syytteet nostamatta vaikka Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän lausuman ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa.

Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesänhoitajat Sampsa Teittinen ja Jyrki Anttinen lahjoittivat velkojien etua loukaten 32 miljoonan tilauskannan ilmaiseksi konsultti Stig Weckströmille.

Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa.

Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun ITC Finland Oy:n konkurssipesänhoitaja Antti Kejo laittoi konkurssipesään kokonaan väärän yhtiön koneet ja laitteet.

Heiskari oli paikalla kun Ricahrd Rienstra vannoi väärän valan. Heiskari jätti syytteet nostamatta. Asianajaja Antti Kejo ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon. Syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta.

Syyttäjä Heiskari on ollut tietoinen myös rahanpesuasioista. Hän on jättänyt asiat syyttämättä ja selvittämättä.

Syyttäjä Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun Ylivieskan poliisipäällikkö Kaarlo Similä on antanut väärän lausuman 27.2.2004 Ylivieskan käräjäoikeudelle.

Syyttäjä Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun varatuomari Paavo M. Petäjä ilmoitti Erkki Ahon konkurssipesään aiheettoman 100 000 markan saatavan. Rikoksen yrityskin on tuomittava.

Syyttäjä Heiskari jätti syytteet nostamatta, kun Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila hakivat väärillä tiedoilla rahaa Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksella, missä loukattiin myös syvästi Kallan karien itsehallintoa.

Syyttäjä Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta Kalajoen matkailuasioissa, joissa kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski on toiminut samanaikaisesti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Tähän kokonaisuuteen liittyy erittäin paljon laittomuuksia, joita olen tuonut esille kirjassani Olet Maamme Armahin Suomenmaa.

Heiskari on jättänyt syytteet nostamatta, kun on tiennyt, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitajat ovat hakeneet PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin.

Heiskari on nostanut syytteet tekaistuilla perusteilla suojellakseen omia tekojaan ja saadakseen minut Erkki Ahon syylliseksi tekemättömiin rikoksiin ja siten leimattua minut rikolliseksi.

Heiskari on käyttänyt häikäilemättömästi virka-asemaansa väärin. Hän on käynyt myös mediakäräjiä toimimalla Ylivieskan käräjäoikeuden tiedottajana ja käyttänyt siihen syyttäjäresursseja. Lisäksi hän ei ole valvonut asioita, silloin kun syyttäjien työjärjestys oli vanhentunut.

Syyttäjä Heiskari on pitkäaikaisen lautamiehen mukaan toiminut oikeudenistunnoissa lukuisia kertoja ”pöhnässä” (alkoholin vaikutuksen alaisena).

Syyttäjä Heiskari on perusteettomasti estänyt todistajieni kuulemisen Ylivieskan käräjäoikeudessa.

Syyttäjä Heiskari on vainoharhaisesti jahdannut minua aiheuttaakseen minulle mahdollisimman paljon vahinkoa. Heiskari on tiennyt totuuden, mutta on vaikuttanut asioihin niin, että syyttömistä on tehty syyllisiä ja rikolliset on päästetty kuin koirat veräjästä.

Heiskari tunkeutui Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella juovuksissa erään naisen telttaan sillä seurauksella, että hän sai elinikäisen porttikiellon leirintäalueelle. Hänet poistettiin leirintäalueelta. Asiasta tehtiin myös kuulustelupöytäkirjat.

Kirje Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaalle kokonaisuudessaan tässä
http://www.promerit.net/tiedoksi.asianomaisille.htm

Korkeimman oikeuden päätös syyttäjän esteellisyydestä
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/korkeimman-oikeuden-paatos-syyttajan.html

Kantelun kolmannessa osassa käsittelen valtion toimintaa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle osa 1

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen pantattua omaisuutta. . He salasivat kaupanteon yhteydessä 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonan markan sijaan. Kaupanvahvistajaksi on merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei ole ollut paikalla, kun kiinteistön kaupat on tehty. Asiasta on toisen kauppakirjan allekirjoittajan Heino Virran kirjallinen todistus. Lisäksi kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut Oulussa kauppakirjojen allekirjoitustilaisuudessa. Asiasta on Arto Ranta-Ylitalon KRP:lle antama kirjallinen todistus.

Katso konkurssiasiamiehen lausunto:
"Hyvä pesänhoitotapa konkurssipesän realisoinnissa"
http://www.konkurssiasiamies.fi/2265.htm

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämiseksi taikka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi.




















Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes. Heino Virta todistaa, että kaupanvahvistajaksi merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari ei ole ollut paikalla Oulussa, kun kiinteistöjen kauppakirjat on allekirjoitettu. Virta ei ole koskaan edes nähnyt Sulo Heiskaria.
















Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla, kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu. Katso kaupanvahvistajan kutsuman todistajan Arto Ranta-Ylitalon todistus. Hän ei ole ollut Oulussa kauppakirjojen allekirjoitustilaisuudessa.










Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.Kuvassa yksi sivu pantatuista kiinnityksistä, jotka salattiin kaupanteon yhteydessä.Kuvassa yksi sivu pantatuista kiinnityksistä.


















Maakaari 2 luku 3 § Valtuutus kiinteistön kauppaan
Valtuutus kiinteistön myyntiin on tehtävä kirjallisesti. Myyjän on allekirjoitettava valtakirja ja siitä on käytävä ilmi asiamies ja myytävä kiinteistö.

Kaupanvahvistaja-asetus edellyttää, että kaupanvahvistaja ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ovat paikalla, kun kaupat vahvistetaan. Näin ei ole ollut. Siksi kauppa on mitätön. Syyttäjä Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kaupoissa, jossa hän on toiminut syyttäjänä. Hän on varmasti esteellinen syyttäjistä annetun lain perusteella. Kiinteistön kauppa on maakaaren ja kaupanvahvistaja-asetuksen sekä oikeudenkäymiskaaren vastainen.

Maakaaren 2 luku Kiinteistön kauppa 1 § Kauppakirjan muoto
Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa.
Kauppakirjasta on käytävä ilmi:
1) luovutustarkoitus;
2) luovutettava kiinteistö;
3) myyjä ja ostaja; sekä
4) kauppahinta ja muu vastike.
Kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla. Jos myyjä ja ostaja ovat sopineet kauppakirjaan merkittyä suuremmasta kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, myyjällä ei ole oikeutta saada perityksi enempää kuin mitä kauppakirjaan on merkitty.

Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25)
Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksi todistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 43 § (29.7.1948/571)
Milloin lain mukaan oikeustoimi on päätettävä esteettömäin todistajain läsnä ollessa tai esteettömän todistajan on toimituksessa oltava läsnä, olkoon, mikäli erikseen ei ole toisin säädetty, sellaiseksi todistajaksi esteellinen:
1) se, joka 30 §:n mukaan ei saa vannoa todistajanvalaa;
2) se, joka itse on toimituksessa asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka itse on oikeustoimeen osallinen taikka jonka hyväksi oikeustoimi tehdään;
3) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa henkilöön, joka toimituksessa on asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka on oikeustoimeen osallinen tai jonka hyväksi oikeustoimi tehdään; taikka
4) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa siihen, jonka tehtäviin toimitus kuuluu, tai notaarin tahi viran tai toimen haltijaan, jota käytetään oikeustoimen tekemisessä.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.

Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.

Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla, kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.

Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.

Rikoslaki 19.12.1889/39 36 luku 2 § (24.8.1990/769). Törkeä petos.
Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Väliaikaiset konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät myös keskeneräisen tilauskannan, jonka arvo oli todellisuudessa 15 miljoonaa markkaa pienempi kuin kaupantekohetkellä ilmoitettiin. Konkurssipesänhoitajien Latolan ja Maskosen toiminta on ollut myös kauppakaaren vastaista.

Kauppakaari 31.12.1734/3 9 §
Jos tavara väärennetään, käyköön sen rikoksen niin kuin muunkin varkauden. Jos käsityöläinen sen tekee, menettäköön myös ammattioikeutensa. Jos joku myypi tavaran, jonka tietää väärennetyksi tahi vilpinalaiseksi, niin kuin huonon hyvästä, sekoitetun puhtaasta, olkoon sama laki. Väärästä mitasta ja painosta säädetään 8 luvussa ja väärän rahan tekemisestä Rikoskaaressa.

Myös laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 esittää tiettyjä ehtoja kaupan tekemiselle eli kauppaehtojen kohtuuttomuudelle.
30 § Jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt, ei oikeustoimi sido vieteltyä.
31 § Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
32 § Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
33 § Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.
37 § Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Kantelu koskee muun muassa näitä päätöksiä
Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html

Kantelun toisessa osassa käsittelen syyttäjän esteellisyyttä, mikä koskee myös kantelun 1. osaa.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen vastaus Dnro 4222/4/0

Tässä alkuperäinen kantelu ja siihen saatu vastaus

Olen käynyt oikeutta jo 14,5 vuotta saamatta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja esteetöntä rikostutkintaa asioissani. Asiani selviää näistä linkeistä. Ensimmäinen on Youtuben linkki Saattohoitajat, jossa keskeisin asia on esitetty noin kuuden - seitsemän minuutin kohdalla jossa näytetään rikokset todistusaineistoineen.

PR-talojen markkinoilta poistaminen sisältää yksityiskohtaisen selostuksen todistusaineistoineen ja juridisine argumentoineen asiasta.

Kolmas linkki Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle osoittaa suomalaisen poliisi- ja oikeushallinnon tilan. Mikko Paatero ei ole vastannut minulle kirjeeseeni. Korkein oikeus ei ole purkanut vääriä päätöksiä, vaikka todistusaineistot ovat kiistattomat. Keskeinen asia on esteellisen syyttäjä Sulo Heiskarin ja esteellisen rikostutkinnan johtajan Raimo Ollilan toiminta. Lähetän tämän kirjeen myös tiedoksi ja toimenpiteitä varten Korkeimman Oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle sekä eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Pauniolle.

Youtube Erkki Aho Saattohoitajat
http://www.youtube.com/watch?v=mB1U6KXh3rA

PR-talojen markkinoilta poistaminen
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/pr-talojen-markkinoilta-poistaminen.html

Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html


Kalajoella 04.11.2009 Erkki Aho

Tässä apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisen vastaus


















Soitin tämän vastauksen perusteella asian esittelijälle oikeusasiamiehensihteeri Terhi Arjola-Sarjalle perjantaina 20.11.2009 klo 10.45. Sovimme, että teen uuden kantelun yhteisesti sovitulla tavalla.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Kuka murhasi Olof Palmen? – Ruusuja pääministerin muistolle














Olen saanut päiväkirjaani palautetta liittyen Olof Palmen murhaan. Tämä palaute loksahtaa kohdalleen niiden tapahtumien kanssa, jotka koin silloin, kun minulta tiedusteltiin sitä, että voinko kustantaa kirjan Olof Palmen murhasta. Silloin (vuonna 1997) minun annettiin ymmärtää, että käsikirjoituksen tekijällä oli sisäpiirin tietoa ja että murhaan liittyy suomalainen. Tässä päiväkirjani palaute

Tutkija kirjoitti 15 11 2009, 9:54
Suomisen teorian mukaan murhaajan nimi on Pekka Erkkilä, joka olisi teon tehdessään toiminut Israelin turvallisuuspalvelun laskuun. Mossadin ja Erkkilän pitkäaikainen yhteistoiminta on kirkasta kuin kristalli, mutta eri asia on, ampuiko hän tämän seksihurjastelijan vai ei. Joka tapauksessa Erkkilän liikkeistä murhahetkellä ei ole olemassa varmaa tietoa.

Katso
Pekka Erkkilä

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1693317

Mossad
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mossad

Videohaku Mossad
http://video.google.com/videosearch?hl=fi&rlz=1G1ACAW_FIFI340&q=Mossad&um=1&ie=UTF-8&ei=g9QAS66YOsP4-Aas2bTrCg&sa=X&oi=video_result_group&ct=title&resnum=16&ved=0CFcQqwQwDw#

Kuvahaku Mossad
http://images.google.fi/images?hl=fi&rlz=1G1ACAW_FIFI340&q=Mossad&um=1&ie=UTF-8&ei=g9QAS66YOsP4-Aas2bTrCg&sa=X&oi=image_result_group&ct=title&resnum=5&ved=0CDEQsAQwBA

Tämä juttu oli päiväkirjassani

Poliisi pidätti vuonna 1976 Tukholmassa naisen, jota epäiltiin parituksesta. Poliisi oli jo pidemmän aikaa kerännyt tietoja naisen pitämästä bordellista. Juttua tutkittaessa kävi ilmi, että bordellissa kävi ilmeisesti useita tunnettuja poliitikkoja. Seuraavana vuonna Dagens Nyheter julkaisi artikkelin, jossa väitettiin yhden asiakkaan olleen entinen oikeusministeri Lennart Geijer. Artikkelin kirjoittaja Peter Bratt käytti lähteenään poliisipäällikkö Carl Perssonin pääministeri Olof Palmelle lähettämää muistiota. Lehden tietoon oli tullut, että poliisijohto oli varoittanut pääministeri Olof Palmea, että oikeusministeri Lennart Geijer voi olla turvallisuusriski, koska hän asioi prostituoitujen luona. Palme kiisti jyrkästi tiedot ja syytti lehteä solvauksesta.

Paljastuksesta nousi Ruotsissa suuri häly, koska oikeusministerin bordellivierailuja pidettiin turvallisuusriskinä. Vuonna 1976 seksin ostaminen ei vielä ollut laitonta. Prostituoiduilla sanottiin kuitenkin olevan asiakkainaan ruotsalaispoliitikkojen lisäksi myös itäeurooppalaisia diplomaatteja ja KGB:n agentteja. Sekä pääministeri Palme että Geijer itse kielsivät lehdessä esitetyt syytökset. DN joutui maksamaan entiselle oikeusministerille korvauksia, jotka ministeri lahjoitti stipendiksi tutkivan journalismin koulutukseen. Myöhemmin kävi ilmi, että Bratt oli artikkelissaan monilta osin oikeassa, vaikka monet yksityiskohdat olivatkin virheellisiä. Ruotsissa on vuosia arvailtu keitä kaikkia aikansa vaikuttajia bordellissa on vieraillut, mutta keskiviikkona 5.12.2007 asianosaiset prostituoidut puhuivat ensimmäisen kerran itse julkisesti.

Seksiskandaali ravistelee Ruotsia

Kolmenkymmenen vuoden takainen lapsiprostituutioskandaali ravisuttaa Ruotsia. Entiset pääministerit Olof Palme, Torbjörn Fälldin ja useat muut ruotsalaiset ministerit ja keskeiset vallankäyttäjät syyllistyivät 1970-luvulla lapsiprostituoitujen hyväksikäyttöön, näin kaksi entistä prostituoitua väitti keskiviikkona Tukholmassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Naiset vaativat nyt Ruotsin valtiolta anteeksipyyntöä ja miljoonan kruunun vahingonkorvausta kummallekin.

Naiset olivat osallisina 1977 paljastuneessa ja suurta kohua herättäneessä paritusjupakassa, jossa laajaa paritusrinkiä pyörittänyt Doris Hopp tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Poliisitutkintaa ei tuolloin kohdistettu asiakkaisiin. Alusta alkaen ja myöhemminkin vuosien varrella asiakkaiden on huhuttu olleen politiikan merkkihenkilöitä. Naiset olivat tuolloin 14-vuotiaita tyttöjä, ja heidän asianajajansa mukaan he olivat rikoksen uhreja. ”Lapseen kohdistuva haureus ja nuoreen kohdistuva haureus olisi sen aikaisten pykälien mukaan voinut johtaa neljän vuoden vankeuteen. Tänään rikos katsottaisiin todennäköisesti lapsen raiskaukseksi”, naisten asianajaja Niclas Karlsson sanoi keskiviikkona dramatiikkaa tihkuneessa lehdistötilaisuudessa.

”Syyttäjän johdolla toimineilla poliiseilla oli täysin riittävästi materiaalia syytteiden nostamiseksi. Tutkintamateriaalista huolimatta asia pimitettiin rikollisten suojaamiseksi, koska nämä kuuluivat politiikan, valtion ja elinkeinoelämän eliittiin”, Karlsson sanoi. Toinen naisista, Eva Bengtsson, oli keskiviikkona paikalla lehdistötilaisuudessa. Hän sanoi maanneensa 14-vuotiaana rahasta kaksi kertaa Olof Palmen kanssa.

Bengtssonin mukaan hänen asiakkaisiinsa kuuluivat myös keskustajohtaja ja myöhempi pääministeri Torbjörn Fälldin ja tuolloinen oikeusministeri Lennart Geijer. Toinen tytöistä, Bengtssonin serkku ei ollut paikalla, mutta lehdistölle luettiin hänen kirjallinen lausuntonsa. ”Torbjörn Fälldin tarjosi maksapasteijaleivän ja oli sympaattinen henkilö. Tapasimme Grand hotellissa”. serkku totesi lausunnossaan. ”Olen tietoinen, että kertomukseni vaikuttaa nimeltä mainittujen elämään. Mutta se ei yllä lähellekään sitä, miten tapahtumat ovat vaikuttaneet minun elämääni”, serkku totesi.

Mahdolliset rikokset ovat lain mukaan vanhentuneet jo 20 vuotta sitten, mutta Karlsson uskoi silti naisten vaatimuksiin. ”Lähden siitä, että valtio ei vetoa rikoksen vanhentumiseen, koska se sotisi erityisesti yleistä oikeustajua vastaan. Vahingonkorvausvaatimus on perusteltu, koska Eva ja serkku ovat koko aikuisikänsä kärsineet henkisesti siitä, että valtio ei toiminut rikollisia vastaan, vaikka rikokset olivat tiedossa.”

Nykyisin sairaseläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti Eva Bengtsson taisteli kyyneleitä vastaan lehdistötilaisuudessa ja totesi tilanteen raskaaksi. Lehdistötilaisuudessa keskiviikkona mukana ollut eläkkeellä oleva poliisi Ove Sjöstrand sanoi olleensa jo paritusjupakkaa tutkiessaan hyvin tietoinen nimekkäistä asiakkaista. ”Tutkintaa johtaa syyttäjä ja hänen mukaansa tärkeintä oli saada parittaja tuomiolle, muusta ei oltu kiinnostuneita." Sjöstrandin mukaan turvallisuuspoliisi Säpo oli aktiivisesti mukana tutkinnassa ja muun muassa kuunteli parittajan puheluita. Keskustapuolueen vaikuttajahahmoihin kuulunut Olof Johansson on yksi asiakkaiksi nimetyistä. Johansson kiistää väitteet. ”En ole huolestunut asiasta yksinkertaisesti siksi, ettei väite pidä paikkansa”, Johansson totesi Dagens Nyheter –lehdelle keskiviikkona.

Ruusuja pääministerin muistolle

Perjantaina 7.12.2007 TV 1:n Jälkiviisaissa entinen syyttäjä Ritva Santavuori heitti ajatuksen, että nouseeko Olof Palmen murha-asia nyt uudelleen esille näiden paljastusten johdosta.

Minuun, Erkki Ahoon, otti yhteyttä vuonna 1997 eräs ystäväni ja työtoverini. Hän kertoi minulle, kuinka hänen muusikkokaverinsa olivat olleet soittamassa Tukholmassa pidemmän aikaa eräässä ravintolassa lähellä Olof Palmen murhapaikkaa. Henkilö kertoi minulle, että hän on saanut ”sisäpiirin tietoa” Olof Palmen murhasta ja että hän on saanut käsikirjoituksen tapahtuneesta. Hänen tavoitteenaan oli saada käsikirjoitus kirjaksi. Ystäväni kysyi minulta, että tiedänkö kirjalle kustantajaa. Minä kerroin, että asia järjestyy. Käsikirjoitus muutettiin kirjan muotoon. Kirjan nimi on Ruusuja pääministerin muistolle (ISBN 951-97978-4-X) ja kirjoittajan nimeksi laitettiin Staffan Barta. Kirja on painettu Kalajokilaakson kirjapainossa Ylivieskassa vuonna 1997.


Mitä kirjassa kerrotaan?

Tummatukkainen, noin nelikymmenvuotiaalta vaikuttava mies nousee hitaasti ylös Tunnelbanan portaita Tukholman helmikuiseen iltaan. Samalla hän ryömii ulos yksinäisyydestään kuin rotta kolostaan, kaikki aistit valppaana. Jokin miehen ulkomuodossa ja liikkeissä kielii, että hän saattaa olla nuorempikin kuin neljäkymmentä. Joka tapauksessa hän saattaa olla nuorempikin kuin neljäkymmentä. Joka tapauksessa hän on ulkomaalainen tässä maassa ja ulkomaalaisen ikää on vaikea arvioida pelkän ulkomuodon perusteella. Päivä on perjantai, helmikuun viimeinen, on vuosi 1986. Kadulla tuulee vinhasti. Tuntuu kylmältä, vaikka onkin aivan nollakeli. Kadunkilvessä lukee Sveavägen. Hän on jo melkein perillä. Mies on ruvennut kutsumaan itseään Jacobiksi. Se ei ole hänen nimensä. Jacob on kuin ruotsalainen, joka ei ole ruotsalainen, siis sellainen kuin hän on.

Aivan pian ryhtyy elokuvateatteri sylkemään ulos katsojia, jotka räpyttelevät lämpimässä teatterissa tuijotukseen jäykistyneitä silmiään kuin pikkulinnut siipiään. Jacob lähtee etenemään katua. Jännitys ja odotus saavat hänen hengityksensäkin värisemään, hän tuntee hengästyvänsä, suorastaan pakahtuvansa. Tuntuu kuin virtsarakko olisi äkkiä täyttynyt, pakottava tunne puristaa häntä joka puolelta. Jännitys aiheutuu siitä, että kohta selviää, minkä poistumistavan hänen uhrinsa valitsee. Itse tappamista hän ei jännitä, epävarmaa on ainoastaan uhrin ratkaisu, suunnan valinta. Näin kylmällä hän voi päätyä vaikka taksiin, kerran aikaisemmin oli niin käynytkin. Silloin Jacob ei voisi tehdä muuta kuin poistua paikalta odottamaan uutta tilaisuutta.

Kun hänen katseensa tavoittaa heidät, he kävelevät rauhallisesti kohti suoraan kohti Jacobia. He lähestyvät. Aika tuntuu pysähtyvän. Jacobin katse seuraa heitä herkeämättä. He keskustelevat keskenään jostakin. Mitähän? Äsken nähdystä elokuvastako? Jacob kääntyy ja lähtee kulkemaan heidän edellään. Kertaakaan taakseen katsomatta hän palaa siihen paikkaa, jonka hän oli tulleessaan valinnut. Vasta siellä hän kääntyy ja näkee helpotuksekseen parin olevan yhä tulossa häntä kohti. Hän oli valmis. Hän ei tuntenut sääliä naista kohtaan, vaikka tämä joutuisi kohta luopumaan miehestään ainiaaksi. Tämä nainen ei jäisi taloudelliseen ahdinkoon. Moni muu sen sijaan on joutunut jäämään ja joutuu tulevaisuudessakin. Jacob tuijotti herkeämättä lähestyvään miehen yrittäen tavoittaa hänen katsettaan.

Nyt. Jacobin hetki on koittanut. Mies ja nainen olivat hänen kohdallaan, Mikään ei enää voisi mennä vikaan. Äkkiä he kuitenkin kääntyvät selin häneen mennäkseen suojatietä kadun yli. Ja nyt tuo onneton meni ja kääntyi selin, tietämättömänä ja piittaamattomana siitä, että Jacob oli päättänyt riistää hänen elämänsä kasvotusten, juuri siten kuin vahvempi tuhoaa heikompansa. Jos hän nyt ampuisi, eivät hänen kasvonsa piirtyisi miehen viimeisten muistikuvien joukkoon, eikä hän tulisi tietämään mikä tai kuka häneen osui. Hetken aiheuttama hämmennys lamaannutti Jacobin silmänräpäyksen ajaksi. Täynnä raivoa ja vihaa hän ojensi kätensä ja veti liipaisimesta. Hän ampui kaksi kertaa kohti selkää, kohti ainoaa vaihtoehtoa, minkä mies oli hänelle jättänyt. Hän oli tullut tappamaan, saanut tilaisuuden ja käyttänyt sen.

Kommentti

Ruotsin poliisi salasi seksiskandaalin, eikä todellisia syyllisiä syytetty. Liittyykö Olof Palmen murha seksiskandaaliin? On aika erikoista, että Ruotsin poliisi ei ole pystynyt selvittämään Olof Palmen murhaa. Ehkä Ruotsin poliisi ei halunnutkaan selvittää murhaa, koska silloin olisi kansakunnan kannalta katsottuna paljastunut muitakin ikäviä asioita. Syyttäjän johdolla toiminut poliisi jätti syytteet nostamatta. Ritva Santavuori mainitsi Jälkiviisaissa, ettei syyttäjiä valvota. Minä, Erkki Aho, olen havainnut saman asian.

Lähdeaineisto
Staffan Barta: Ruusuja pääministerin muistolle, ISBN 951-97978-4-X
Helsingin Sanomat

torstai 12. marraskuuta 2009

Korkeimman oikeuden tappio














Helsingin Sanomissa oli 31.10.2009 kahden sivun juttu otsikolla Korkeimman oikeuden tappio. Jutussa kerrotaan kuinka korkein oikeus teki historiaa ja myönsi olleensa väärässä Kari Uotin tuomiossa. Lehden mukaan me kaikki hyödymme tästä. Tapaus Uoti herättää myös kysymyksen siitä, miksi Suomen korkein oikeus on vetänyt eri linjaa kuin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin. Suomi on saanut EIT:ltä 95 langettavaa päätöstä ihmisoikeusloukkauksista. Tahti on viime aikoina kiihtynyt. Välinpitämättömyys ihmisoikeuksia kohtaan näyttää olevan jälleen yksi outo ”maan tapa”.

Ylivoimaisesti eniten Suomi on saanut moitteita oikeudenkäynnin venymisestä liian pitkäksi, mistä EIT on antanut 41 langettavaa tuomiota. Sananvapausasioissa Suomi on saanut seitsemän langettavaa tuomiota, mikä on enemmän kuin yksikään toinen Pohjoismaa. Tämä johtuu Tuomas Ojasen mukaan siitä, että Suomessa sananvapaustapauksissa painotetaan yksityiselämän suojaa, kun taas EIT korostaa sananvapautta. ”Suomessa on eri käsitys ihmisoikeuksista kuin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimella”, Ojanen sanoo. Hän uskoo, että monilla suomalaisilla juristeilla on vanhanaikainen päähänpinttymä, että ihmisoikeudet eivät ole vakavasti otettavaa juridiikkaa. ”Ihmisoikeuksia pidetään moraaliin liittyvänä jeesusteluna, jota ei tarvitse ottaa huomioon.”

Scheinin mielestä kyse on siitä, että Suomessa tuomioistuimet ovat perinteisesti nähneet itsensä valtiovallan jatkeena, eivätkä niinkään yksilön puolustajina valtiota vastaan. Jälkimmäinen näkemys on muissa maissa vahvempi. ”Ihmisoikeuksien huomioon ottamisessa on kysymys pitkästä oppimisprosessista. Se voi kestää jopa yhden sukupolven”, Scheinin sanoo. ”Resurssipula on aiheuttanut sen, että aina ei ole pystytty takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tuomioistuimet ovat toimineet vähän liukuhihnatuotantona.”

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorin Kimmo Nuotion mielestä on oikein, että ihmisoikeudet eivät jousta. ”Ihmisoikeudet eivät valitettavasti vieläkään aina toteudu rikosasioissa”, Nuotio sanoo.

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo vastasi 5.11.2009 Helsingin Sanomissa lehden juttuun Korkeimman oikeuden tappiosta. Koskelo totesi, ettei korkeimman oikeuden tehtävänä ole alempien oikeusasteiden virheiden korjaaminen.

Erkin kommentti:
Ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta korkeimman oikeuden presidentin lausunto on erikoinen. Kuka korjaa alioikeuksien väärät päätökset, jos korkein oikeus ylimpänä oikeusasteena ei niitä korjaa? Kysymys on kiistatta ihmisoikeuksista, kun väärät päätökset jätetään voimaan. Asia on myös juridisesti mielenkiintoinen siinä mielessä, että korkein oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään eli korkein oikeus toimii kiistatta Suomen lain ja Euroopan Ihmisoikeusoikeustuomioistuimen päätösten vastaisesti. Suojeleeko korkein oikeus rikollisia ja rikollista toimintaa? Rikoslaissa on määräys siitä, ettei rikollisia ja rikollista toimintaa saa suojella. Kysymyksessä on lain mukaan rikos. Poliisin pitää tutkia rikokset ja saattaa rikoksiin syyllistyneet vastuuseen teoistaan. Tätä poliisi ei Suomessa tee, vaikka laki sitä edellyttää. Myös laillisuusvalvojien ja valtakunnansyyttäjäviraston on perusteltava päätöksensä niin, että valittaja tai tutkintapyynnön esittäjä tietää, mikä on todellinen syy miksi asioita ei tutkita. Lain mukaan pitää esittää yksityiskohtainen perustelu asioille.

Korkeimman oikeuden väärien päätösten tekijöinä ovat myös esittelijät. Siksi poliisien on tutkittava esittelijöiden toiminta asioissa. Jos esittelijä todetaan syyllistyneen päätöksessä rikolliseen toimintaan, niin silloin on perustuslain yhdenvertaisuuspykälän mukaan kohdeltava korkeimman oikeuden tuomareita samalla tavalla. Heidät on asettava syytteeseen epäillyistä rikoksista. Sama koskee myös laillisuusvalvojia. Laillisuusvalvojien päätösten allekirjoittajina ovat myös esittelijät ja siksi poliisin on ensin tutkittava ovatko esittelijät syyllistyneet rikokseen päätöksenteon yhteydessä. Jos esittelijä on syyllistynyt rikokseen, niin silloin pitää nostaa syyte myös päätöksen tehnyttä laillisuusvalvojaa kohtaan. Valtakunnansyyttäjäviraston päätöksissä on noudatettava samaa linjaa. Ensin esittelijöiden toimet rikostutkintaan ja sitten perustuslain perusteella on nostettava syytteet myös varsinaisille päätöksentekijöille.

Olen tehnyt rikostutkintapyynnön asioista poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle, mutta hän ei ole antanut minkäänlaista päätöstä tekemääni rikostutkintapyyntöön, vaikka tutkintapyynnön tekemisestä on kulunut jo kohtuuttomasti aikaa. Ainoa asia, mihin Paateron sihteeri on reagoinut, on se, että hän ilmoittanut, ettei Mikko Paaterolle saa laittaa sähköpostiviestejä Mikko Paateron omaan sähköpostiosoitteeseen. Tutkintapyynnössäni olen esittänyt väärien päätösten koodinumerot ja niiden avulla löytää myös esittelijöiden nimet, joista rikostutkinnat tulee aloittaa. Rikokset eivät useinkaan vanhene, vaan ne vanhennetaan. Myös rikoksen vanhentaminen on rikos. Rikosten vanhentajat on myös saatava vastuuseen teoistaan. Useimmiten ne ovat poliiseja. He ovat vastuussa asioista yhdessä työnantajansa eli Suomen valtion kanssa. Uudistan nyt tekemäni rikostutkintapyynnön poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle ja laitan sen tiedoksi ja toimenpiteitä myös oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja tiedotusvälineille. Täydennän vielä tutkintapyyntöä tutkinnan kuluessa koko ajan tapahtuvilla uusilla väärillä päätöksillä. Tässä alkuperäinen tutkintapyyntö

Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html

Kalajoella 12.11.2009
Erkki Aho Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Jakelu: Poliisiylijohtaja Mikko Paatero, poliisiministeri Anne Holmlund, oikeusministeri Tuija Brax, eduskunnan perustuslakivaliokunta, eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio, oikeuskansleri Jaakko Jonkka, valtakunnansyyttäjävirasto Matti Kuusimäki, Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, tiedotusvälineet