maanantai 25. toukokuuta 2009

Korkeimman oikeuden esittelijän rikollinen toiminta ?

















Kun napsautat kuvan päällä hiirellä niin saat kuvat isommiksi.

Samaan aikaan, kun Heino Virta oli tehnyt tuomioiden purkuhakemukset Korkeimmalle Oikeudelle niin minulla, Erkki Aholla, oli menossa vastaava prosessi. Molemmissa oli esittelijänä Tarja Ryhänen-Dahlman. Soitin Korkeimman oikeuden esittelijälle ja pyysin aikaa tapaamiselle. Kävin tapaamassa esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlmania Helsingissä Korkeimman oikeuden tiloissa ja esitin asikirjat ja todistin tehdyt rikokset asiakirjoin. Hän kauhisteli tilannetta ja sanoi, ettei tämä voi olla totta. Tein asiasta myös puhelinkeskustelun vahvistuksen 9.1.2002. Keskustelun vahvistus osoittaa kiistatta sen, että Korkeimman oikeuden esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman on syyllistynyt rikolliseen toimintaan esitellessään asiat Korkeimman oikeuden jäsenille. Toinen mahdollisuus on se, että Korkeimmassa oikeudessa on noudatettu ns. Koiviston konklaavin päätöksiä eli että pankki, tässä tapauksessa Arsenal Oy, voittaa oikeudessa aina. Arsenal Oy:n asiathan julistettiin salaiseksi samalla tavalla kuin ns. Koiviston konklaavin päätökset. Suomen viranomaisilla on nyt aika vähän vaihtoehtoja asioiden ratkaisemiseksi.





lauantai 23. toukokuuta 2009

Asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä




Heino Virta lähetti minulle 22.5.2009 kopion valtakirjasta, jonka hän oli antanut 15.7.1996 asianajaja Asko Keräselle. Asia liittyy valituksen tekemiseen PR-Teollisuus Oy:n konkurssista sekä takaajien vastuuta koskevaan asiaan eli juuri niihin asioihin, joista Heino Virta haki Korkeimmalta oikeudelta purkua.

PR-Teollisuus Oy:n konkurssissa pesänluettelon vannontatilaisuudessa 4.7.1996 minä, Erkki Aho, toin asiat selkeästi julki. Kerroin tilaisuudessa käsitykseni konkurssista. Toin esille sen, että konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu eikä loppuselvitystä ollut tehty. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesällä ei ollut mitään saatavaa, jonka perusteella se olisi voinut hakea PR-Teollisuus Oy:tä konkurssiin. Tilanne oli se, että Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä oli velkaa PR-Teollisuus Oy:lle. Tilaisuudessa olivat läsnä asianajaja Asko Keränen ja syyttäjä Sulo Heiskari. Tilaisuuden jälkeen asianajaja Asko Keränen pyysi minua kahville ja totesi, että toivottavasti pesänhoitajilla on vastuuvakuutus, sillä hänen mielestään konkurssi on laiton, koska kaupat oli purettu. Minä pyysinkin asianajaja Asko Kerästä hoitamaan valituksen tekemisen Vaasan hovioikeuteen. Minä soitin asiasta myös Heino Virralle, jota ei PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajana oltu kutsuttu pesänluettelon vannontatilaisuuteen. Heino Virta soitti asianajaja Asko Keräselle, joka laittoi avoimen asianjajavaltakirjan Heino Virralle allekirjoitettavaksi. Virta lähetti allekirjoitetun avoimen asianajovaltakirjan asianajaja Asko Keräselle.

Jostain syystä asianajaja Asko Keränen jätti asioiden hoitamisen kesken ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Siksi valitusaika ehti kulumaan umpeen. Asianajaja Asko Keränen jätti asiat hoitamatta eli valituksen tekemättä. Kera Oy:n kehityspäällikkö, ruumiinpesuryhmän johtaja Veikko Anttonen oli sanonut, että he tietävät Asko Keräsestä niin paljon sellaisia asioita, että Keränen ei lähde ajamaan asioita heitä vastaan.

Nyt meillä on esittää kaikelle kansalle todistusaineisto asianajaja Asko Keräsen toiminnasta ja meillä on nyt todistusaineisto siitä miksi emme tehneet PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätöksestä ja takaajien vastuuta koskevasta päätöksestä valitusta Vaasan Hovioikeudelle. Syy on siinä, että asianajaja Asko Keärnen jätti valitukset tekemättä määräajassa ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Ylivieskan poliisi Raimo Ollila ja Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä ovat jättäneet kaikki rikostutkintapyynnöt asiallisesti tutkimatta.

Paavo M. Petäjän väärä lausuma Korkeimmalle oikeudelle












Haukiputaalla asuva Heino Virta toimi aikanaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja Erkki Aho yrityksen toimitusjohtajana. Molemmat ovat käyneet omaa oikeustaisteluaan saman asian puolesta kumpikin omalla tahollaan. Heino Virta lähetti 22.5.2009 minulle, Erkki Aholle, Korkeimman oikeuden päätöksen H2001/102 antopäivä 28.6.2002 nro 1770. Päätöksen mukaan Heino Virta on hakenut lainvoiman saaneiden tuomioiden purkua. Kysymyksessä on Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 30.5.1996 nro 860 ja Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 28.6.1996 nro 900. korkein oikeus on välitoimena pyytänyt asiassa vastauksen Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesältä ja Paavo M. Petäjältä lausuman asiassa. Asian Korkeimmassa oikeudessa on esitellyt määräaikainen oikeussihteeri Tarja Ryhänen-Dahlman ja asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Taipale, Välimäki ja Koskelo.

Paavo M. Petäjän väärä lausuma

Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan Petäjä on 15.5.1996 päivätyssä vastauksessa myöntänyt konkurssipesän 13.11.1995 käräjäoikeuteen saapuneen sanottua kauppa ja takaajan vastuuta koskeneen kanteen muun muassa Virran osalta oikeaksi. Petäjän mukaan Aho on ilmoittanut edustavansa myös Virtaa. Petäjä on Korkeimmaan oikeuden päätöksen mukaan liittänyt lasumansa oheen jäljennöksen toimenpideluettelosta, joka tukee Petäjän lausumaa.

Paavo M. Petäjä on siis antanut väärän lausuman Korkeimmalle oikeudelle. Minä, Erkki Aho, en ole ilmoittanut varatuomari Paavo M. Petäjälle, että edustan asiassa myös Heino Virtaa. Petäjän lausuma on varmasti valetta. En ole koskaan ilmoittanut edustavani Heino Virtaa missään asiassa. Minulla ei ole ollut Heino Virralta minkäälaista valtakirjaa eikä toimeksiantoa asiasssa. Varatuomari Paavo M. Petäjällä on todistustaakka asiassa. Kaiken lisäksi Alavieskan Puurakenne Oy:n kanne oli täysin väärä, koska saatavaa ei ollut olemassa, sillä kaupat oli purettu. Petäjän olisi varatuomarina pitänyt esittää valtakirjansa ja toimeksiantonsa asiassa. Korkeimman oikeuden olisi pitänyt vaatia Petäjältä valtakirjan esittäminen eikä tyytyä Petäjän valheelliseen lausumaan sekä liitettyyn jäljennökseen toimenpideluettelosta, jota ei ole millään tavalla edes todistettu oikeaksi.

On myös huomattava, että varatuomari Paavo M. Petäjä ei ole asianajaja. Paavo M. Petäjällä on rikollinen tausta. Hänet on tuomittu konkurssirikoksista aikaisemminkin. Petäjä on tuomittu Kotkan raastuvanoikeudessa 1980-luvun puolivälissä kahden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistukseen avunannosta epärehellisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen. Petäjä oli toiminut kotkalaisen Hotelli Ala-Hovi Oy:n ja jyväskyläläisen Poja Oy:n omistajan lakisasiain neuvonantajana. Yhtiöiden hallitsemat ravintola- ja hotellitilat myytiin Karhuravintolat Oy:lle, joka kauppahintana otti vastattavakseen yhtiöiden puolesta kahdesta 30 000 markan vekselistä. Poja Oy oli myynyt Korpelan tilan Nilsiästä Karhuravintolat Oy:lle siten, että ostaja otti vastattavakseen tilaa rasittavan 70 000 markan lainan. Karhuravintolat Oy:n pääosakkaana oli hotelliyrittäjän vaimo ja muina osakkaina hotelliyrittäjä Petäjä. Ala-Hovi Oy:n ja Poja Oy:n velat olivat 900 000 markkaa. Yhtiöillä ei ollut pesänluettelon mukaan mitään varoja, kun ne olivat myyneet ravintola- ja hotellikalustot vuokraoikeuksineen Karhuravintolat Oy:lle. Ala-Hovi Oy:n ja Poja Oy:n konkurssit raukesivat varojen puutteeseen. Karhuravintolat myi Kotkassa ja Jyväskylässä olleet ravintolakalusteet ja vuokraoikeudet myöhemmin 651 000 markalla uudelle yrittäjälle. Kouvolan hovioikeus ei muuttanut Kotkan raastuvanoikeuden päätöstä Petäjän osalta. Varatuomari Paavo M. Petäjä on tuomittu myös rattijuoppoudesta.

Esittelymuistiot kertovat totuuden

Esittelymuistiot Dnrot 2001/102 Virta ja H2001/138 Aho kertovat totuuden. Aho kiistää ilmoittaneensa Petäjälle edustaneensa jutun kaikkia vastaajia. Virta puolestaan ilmoittaa Petäjän antavan väärän todistuksen selittäessään saaneensa Aholta suulliset valtuudet edustaa Virtaa.

Koko totuus PR-talojen konkurssivyyhdestä on tässä

PR-talojen markkinoilta poistaminen

Erikoinen isänpäivä - tapon yritys

Syyttäjän esteellisyys ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti

DVD-dokumentti Youtubessa todistaa suullisen selvityksen ja asiakirjanäytöin asiat.Katso
kohdat:
1. Hätähuuto Suomesta
2. SSP-sopimus
3. Toimialarationalisointi
4. Saattohoitajat
5. Oikeudenkäynti tietämättämme
6. Rikolliset konkurssit
7. Rikoksia ei tutkita
8. Ahojahti

Selvitys oikeussäännöksistä, - käytännöstä ja -kirjallisuudesta

Lainsäädäntö: Oikeudenkäymiskaari 31 luku


31 LUKU (20.2.1960/109)
Ylimääräisestä muutoksenhausta
Kantelu
1 §
(20.2.1960/109)
Lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa:
1) jos oikeus ei ole ollut tuomionvoipa taikka jos asia on otettu tutkittavaksi, vaikka on ollut olemassa sellainen seikka, jonka johdosta oikeuden olisi omasta aloitteestaan pitänyt jättää asia tutkittavaksi ottamatta;
2) jos poissa oleva, jota ei ole haastettu, tuomitaan taikka jos henkilö, jota ei ole kuultu, muutoin kärsii haittaa tuomiosta;
3) jos tuomio on niin sekava tai epätäydellinen, ettei siitä käy selville, miten asiassa on tuomittu; tai
4) jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.
Pääasian ratkaiseminen alueellista toimivaltaa vailla olevassa tuomioistuimessa ei ole 1 momentissa tarkoitettu peruste poistaa tuomio.
(13.3.2009/135)
L:lla
135/2009 lisätty 2 momentti tulee voimaan 1.9.2009.
2 §
(20.2.1960/109)
Jos joku tahtoo kannella tuomiovirheestä, tulee hänen antaa kantelukirjelmä asianomaiseen ylioikeuteen tahi, mikäli kysymys on ylioikeuden tai korkeimman oikeuden tuomiosta, korkeimpaan oikeuteen.
Kantelu on tehtävä, milloin se perustuu 1 §:n 1 tai 4 kohdassa mainittuun seikkaan, kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman. Edellä 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa on sanottu määräaika luettava siitä, kun kantelija tai tuomiosta tiedon.
Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valvomisessa toimivaltaisen lainkäyttö- tai valvontaelimen todettua oikeudenkäyntivirheen asian käsittelyssä, kantelu voidaan 2 momentin estämättä tehdä kuuden kuukauden kuluessa kyseisen valvontaelimen
Lainvoiman saaneen tuomion purkaminen
7 §
(20.2.1960/109)
Lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa:
1) jos oikeuden jäsen tai virkamies taikka asianosaisen edustaja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen;
2) jos asiakirja, jota on käytetty todisteena, on ollut väärä tai asiakirjan antajan tieten sisällykseltään totuudesta poikkeava taikka jos totuusvakuutuksin kuultu asianosainen tahi todistaja tai asiantuntija on tahallansa antanut perättömän lausuman, ja asiakirjan tai lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen lopputuloksiin;
3) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen; tai
4) jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
Tuomiota älköön purettako 1 momentin 3 kohdassa mainitusta syytä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta.
8 §
(20.2.1960/109)
Lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa:
1) jos oikeuden jäsen tai virkamies, syyttäjä taikka asianosaisen edustaja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen;
2) jos asiakirja, jota on käytetty todisteena, on ollut väärä tai asiakirjan antajan tieten sisällykseltään totuudesta poikkeava taikka jos totuusvakuutuksin kuultu asianosainen tahi todistaja tai asiantuntija on tahallansa antanut perättömän lausuman, ja asiakirjan tai lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen;
3) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen; tai
4) jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
8 a §
(16.5.2003/360)
Lainvoiman saanut, menettämisseuraamusta koskeva tuomio rikosasiassa voidaan vastaajan eduksi purkaa:
1) jos 8 §:n 1, 2 tai 4 kohdassa mainitut edellytykset ovat olemassa;
2) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut menettämisvaatimuksen hylkäämiseen tai siihen, että menettämisseuraamus olisi tuomittu olennaisesti lievempänä, taikka on muutoin erittäin painavia syitä katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys menettämisseuraamuksesta; tai
3) jos syyte siitä rikoksesta, jonka perusteella menettämisseuraamus tuomittiin, on sittemmin hylätty näyttämättömänä, tai muusta syystä syytteen hylkäämisen vuoksi menettämisseuraamuksenkaan tuomitsemiselle ei olisi ollut edellytyksiä.
10 § (20.2.1960/109)
Tuomion purkamista tarkoittava hakemus riita-asiassa sekä syytetyn tai 9 c §:ssä tarkoitetussa tapauksessa vastaajan vahingoksi rikosasiassa on tehtävä vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hakija sai tiedon hakemuksen perusteena olevasta seikasta, tai jos hakemus nojautuu toisen rikolliseen menettelyyn, jona tätä koskeva tuomio sai lainvoiman. Mainittua aikaa ei kuitenkaan ole luettava aikaisemmasta kuin siitä päivästä, jona se tuomio, jonka purkamista haetaan, sai lainvoiman. Milloin hakemus riita-asiassa nojautuu 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuun seikkaan, luetaan aika siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman.
(30.12.2003/1290)
Riita-asiassa annetun tuomion purkamista älköön haettako sen jälkeen kun viisi vuotta on kulunut siitä, kun tuomio sai lainvoiman, ellei hakemuksen tueksi esitetä erittäin painavia syitä.

Oikeuskirjallisuus

Leppänen - Välimäki, Muutoksenhaun pääpiirteet, s. 105
... Jotta rikollinen menettely johtaisi purkuun, edellytyksenä vielä on, että sen voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Rikolliselta menetelyltä edellytetään siis tietynlaista kausaalisuutta jutun lopputuloksen kanssa. Näyttökynnys kausaalisuuden suhteen on kuitenkin matala. Alhainen näyttökynnys ( "voidaan otaksua vaikuttaneen") riittää.

Erkin kommentti: Kun otetaan huomioon syyttäjä Sulo Heiskarin rikollisuus kaupanvahvistajana ja syyttäjänä, myyjien Antti Latolan ja Hannu Maskosen törkeät petokset sekä muut rikokset ja Paavo M. Petäjän väärät lausumat eri oikeusasteille ja ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja toimiminen sekä tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan rikollinen toiminta, niin tuomioiden purulle ei ole olemassa mitään juridisia esteitä. On otettava huomioon myös se, että Korkeimman oikeuden esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman on tehnyt hirvittävän määrän virheitä asian esittelyssä. On myös syytä ihmetellä Korkeimman oikeuden jäsenten toimintaa asiassa, sillä esimerksiki kiinteistöjen kauppakirjoista olisi jokaisen jäsenen pitänyt pystyä huomaamaan, että kiinteistökaupat on tehty lainvastaisesti ja kauppasopimukset ovat mitättömiä.

Epävirallinen oikeuden päätös









Antiikin Kreikan maailman seitsemän ihmettä olivat Artemiin temppeli, Babylonin temppelin puutarhat, Faroksen majakka, Gizan suuri pyramidi, Halikamassoksen masouleumi, Rhodoksen kolossi ja Zeuksen kuvapatsas Olympiassa. Luetteloja "uuden ajan seitsemästä ihmeestä" on laadittu lukemattomia, mutta yksikään niistä ei ole vakiintunut. Käsite kahdeksannesta ihmeestä on myös varsin käytetty. Raahen käräjäoikeuden päätös 18.5.2009 09/852 T09/428 kilpailee kovasti maailman kahdeksannen ihmeen tittelistä. Raahen käräjäoikeuden päätös on epävirallinen.

Suomen laki ei tunne epävirallista oikeuden päätöstä, mutta Raahen käräjäoikeus voi sellaisenkin tarvittaessa tehdä. Epävirallinen päätös on annettu asiassa, mikä on käsitelty jo kerran aikaisemmin eli 21.8.2008 Raahen käräjäoikeudessa valmisteluistunnossa ja silloin käääntäjä Kovalaisen hakemus hylättiin. Tämä uusi toinen käsittely ja siitä annettu päätös 18.5.2009 09/852 T09/428 on oikeudenkäymiskaaren 18 luvun vastainen. Suomen lain mukaan samaa asiaa ei saa käsitellä kahteen kertaan. Raahen käräjäoikeus on nyt kuitenkin toiminnallaan osoittanut, että asian voidaan käsitellä toiseenkin kertaan vaikka laki sen kieltää.

Aikaisempi päätös samasta asiasta annettiin 19.9.2008 päätösnumero R08/224. Päätös perustui tutkinnanjohtaja Raimo Ollilan esteellisyyteen ja syyttäjän Esa Mustosen esteellisyyteen ja käräjätuomari Jyrki Määtän tietoiseen ja tuottamukselliseen virheelliseen menettelyyn. On syytä epäillä, että Raahen käräjäoikeuden päätös saatiin aikaan rikosten avulla. Asia on nyt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä ja minulla on nimettynä kolme todistajaa Rovaniemen hovioikeuden käsittelyyn, jotka voivat todistaa asian. Kysymys oli siis Ahojahdista eli Erkki Ahon tietoisesta vainoamisesta ja rikollisin keinoin syylliseksi tekemisestä rikoksiin, joita hän ei ole tehnyt. Jotkut voivat olla sitä mieltä, että Ollila, Mustonen ja Määttä ovat häikäilemättömiä roistoja. Minä en nimitä heitä häikäilemättömiksi roistoksi, vaikka aihettakin olisi. Katson, että he ovat oikeudensaannin esteitä. Mielestäni kysymys on salassa pidetystä oikeus- ja asianajajamafian toiminnasta, jota poliittinen eliitti Suomessa tarvitsee.

Kääntäjä Kovalainen teki Raahen käräjäoikeuden päätöksestä R08/224 valituksen Rovaniemen hovioikeuteen. Kun kääntäjä Kovalainen oli saanut saman asian uudelleen käsittelyyn Raahen käräjäoikeudessa ja asia oli jo Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä, niin kääntäjä Kovalainen lähetti asiallisesti samat aineistot niin Raahen käräjäoikeuteen kuin Rovaniemen hovioikeuteenkin. Tästä huolimatta Raahen käräjäoikeus otti asian käsiteltäväkseen toiseen kertaan oikeudenkäymiskaaren 18 luvun vastaisesti. Nyt asiaa käsiteltiin samanaikaisesti kahdessa eri oikeusasteessa ja kaiken huippuna oli se, että vielä samanaikaisesti. Raahen käräjäoikeuden tuomari Timo Tammiketo oli vuoren varmasti tietoinen, että asia oli käsitelty kertaalleen Raahen käräjäoikeudessa ja että sama asia oli myös samanaikaiseesti Rovaniemen hovoikeuden käsittelyssä. Ehkäpä juuri siksi Raahen käräjäoikeuden päätös on epävirallinen päätös ja vielä niin sanottu "nahkapäätös" jotta kukaan ei valittaisi päätöksestä. Näin voitaisiin käräjätuomari Timo Tammikedon mahdollinen virkavirhe lakaista maton alle.

Kääntäjä Kovalainen oli pyytänyt Raahen käräjäoikeutta käsittelemään asian vastapuolta kuulematta ja myös siten, että hänet vapautetaan velvollisuudesta asettaa vakuus vaaditussa turvaamistoimiasiassa. Kääntäjä Kovalainen ei ollut esittänyt mitään perustetta turvaamistoimelle, siis osoittanut kiistattomasti sitä, että minä Erkki Aho pyrin hävittämään omaisuuttani kääntäjä Kovalaisen toimien vuoksi. Siitä huolimatta Raahen käräjäoikeus otti asian käsiteltäväkseen toiseen kertaan.

Olen pyytänyt oikeusministeri Tuija Braxilta selvitystä siitä, mihin lakiin perustuu epävirallinen oikeuden päätös, kun en itse sellaista lakia Suomen lakikirjasta löydä. Lisäksi haluan tietää miten sama asia voidaan käsitellä kahteen kertaan ja kahdessa eri oikeusasteessa yhtäaikaa. Lähetin selvityspyynnön tiedoksi ja toimenpiteitä varten myös keskusrikospoliisille ja valtakunnansyyttäjälle. Käräjätuomari Timo Tammiketo kirjoittaa käsittelyratkaisussaan näin: Turvaamistoimihakemuksen vaatimukset ja perusteet eivät ole sellaisia, jotka olisivat olleet käsittelyn kohteena käräjäoikeudessa ja nyt käsiteltävinä hovioikeudessa.

Minä myönnän, että vaatimuksissa on tietty ero. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä kääntäjä Kovalainen ei pyytänyt käräjäoikeutta tekemään päätöstä vastapuolta kuulematta. Minun oikeustajuni mukaan tämä ei ole sellainen ero vaaatimuksissa, että käräjäoikeus voi ottaa saman asian uudelleen käsiteltäväkseen. Oikeuskäsittelyn perusteet ovat varmasti samat, koska sama käsittelyaineisto on sekä Raahen käräjäoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa. Minulla on todisteena molemmat käsittelyaineistot, koska olen antanut molempiin oikeusasteisiin vastineet käsittelyaineistoista. Olen ollut myös molemmissa Raahen käräjäoikeudenistunnoissa mukana joten varmasti tiedän ja tunnen asian. Kääntäjä Kovalainen ei ollut mukana ensimmäisessä oikeudenistunnossa (valmisteluistunto) eikä myöskään käräjätuomari Timo Tammiketo. Tammiketo kirjoittaa ratkaisussaan asiasta, josta hän ei tiedä koko totuutta. KRP:n on nyt tutkittava asia. Todistustaakka on nyt Raahen käräjäoikeuden käräjätuomari Timo Tammikedolla.

Kumpikaan Raahen käräjäoikeuden tuomari Jyrki Määttä ja Timo Tammiketo eivät ole perehtyneet asioihin riittävästi. Saman palkan saa, vaikka ei perehdykään asiohin riittävästi. Todellista laadunvalvontaa käräjäoikeudessa ei näytä olevan ellei sellaiseksi katsota minun, Erkki Ahon toimintaa. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että myös poliisit ovat tietoisesti jättäneet Kovalaisen rikokset tutkimatta. On syytä epäillä, että Kovalaisen rikoskumppaneina on riittävän suuri määrä poliiseja. Ehkä juuri siitä syystä asioita ei tutkita eikä syytteitä nosteta.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Kääntäjä Mikko Kovalainen hävisi juttunsa

Kääntäjä Mikko Kovalainen










Varatuomari Mikko Kovalainen hävisi juttunsa Raahen käräjäoikeudessa, mutta pystyi kuitenkin aiheuttamaan ylimääräisiä kuluja Suomen valtiolle ja Erkki Aholle. Raahen käräjäoikeuden päätös 09/852 päivämäärä 18.5.2009 T09/428. Kääntäjä Kovalaisen rahastusyritys epäonnistui. Raahen käräjäoikeuden päätös on siinäkin mielessä erikoinen, että se on epävirallinen oikeuden päätös. Valitettavasti Suomen laki ei tunne käsitettä epävirallinen oikeuden päätös. Varatuomari Mikko Kovalaisen toimia koskevat rikostutkinnat etenevät.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Reino "Pihti" Virtasen tapaus





Meillä Suomessa eletään siinä harhautuneessa illuusiossa, että elämme oikeusvaltiossa, jossa viranomaisten ja oikeusjärjestelmän toiminta on vastuuntuntoista ja nuhteetonta; oikeusvaltiossa, jossa yksilökansalaisten oikeudet toteutuvat käytännössä.

Yksi keskeinen piirre tämän illuusion ylläpitämisessä on se, että kaikki ongelmatapaukset pyritään lakaisemaan takaovesta pihalle tai muutoin maton alle, pois ihmisten silmistä ja pois ihmisten tietoisuudesta. Nyt ne ihmiset, jotka eivät vääryyksien ja rikosten oikeudettomina uhreina alistu kohtaloonsa ja elämään lopun ikäänsä havojaan nuollen takapihalla tai maton alla, joutuvat taistelemaan todella suuria tuulimyllyjä vastaan oikeuksiaan perätessään. Yleensä käy myös niin, kuten itäisessä naapurissamme oli tapana, että viranomaisten ja vallapitäjien mielivaltaa vastaan oikeuksiaan peräävät leimataan ympäristölleen vaarallisiksi häiriköiksi, sullotaan mielisairaaloihin tai viedään ampuma-aseet kuten Reino Virtasen tapauksessa.Näin kertoo Reino itse:

Missä on oikeus ? Missä on totuus ?

Hyvin sopii vanhan virsikirjan virsi 440 Suomen viranomaisille; samoin psalmi 58. Jumala yhä muistuttaa koko maailmaa siitä, mitä on ilmoittanut tulevan lopun aikoina Pyhässä Raamatussa.

Aasian maanjäristys oli suuri, mutta ei se jää suurimmaksi, missään nimessä. Elämä Suomessa viittaa yhä pahempaan päin, mutta rahan perässä juoksijoita ei näy mikään pysäyttävän ajattelemaan, että mikä heidän kohtalonsa lopulta tulee oleman.
Aasian järistys jätti useita Suomalaisia miettimään sitä, olenko tämän ansainnut, minkä Kaikkinäkevä Jumala salli tapahtua. Ikävintä on se, että uhreista on tehty jopa "maansankareita”. Kukin lähti sinne vapaa-ehtoisesti. Toista oli sota-aika, jolloin kunkin miehen piti lähteä puolustamaan isänmaatamme. Sotainvalideja arvostelivat ne kansalaiset, joilla oli huppu silmillä; ”mitä menitte”. Turisteille voi avoimesti sanoa, itsehän sinne lähditte vapaaehtoisesti. Tavallisella köyhällä kansalaisella ei nimittäin yksinkertaisesti ole varaa lähteä merten taa. Valtio ja muutkin hyväosaiset viranomaiset ovat kovalla tohinalla auttamassa kyseisiä hyväosaisia.
Uskon, että rahat ottavat meiltä köyhimmiltä ensimmäiseksi. Itselläni tästä on erittäin hyvät kokemukset, että miten viranomaiset laidasta toiseen puhaltavat yhteen hiileen.

Lääkärien inhimillisestä virheestä mittavaksi väärennös- ja virkarikosjutuksi.

Jouduin 3.5.1979 palleatyräleikkaukseen. Leikkaus tapahtui Keski-Suomen Keskussairaalassa. Kirurgina oli Allan Särkilahti, avustavana lääkärinä toimi John Melin. Instrumenttihoitajana oli Kaija Kalliolinna. Heiltä jäi leikkauksen yhteydessä vatsaontelooni suonenpuristin. Tämän salli tapahtua minulle Kaikkinäkevä Jumala.

Aikaa kulunut yli 25 vuotta. Joudun kysymään, missä tuolloin oli auttajat? Kovasti eri viranomaiset "vaahtoavat', siis turistien, hyväosaisten auttamisesta. Lukuisten selvitysten ja värikkäiden vaiheitten jälkeen sain korvauksia yhteensä vajaa 30.000 mummon markkaa. Tähän sisältyi maksamani lääke- ynnä sairaalamaksut. Yhteiskunta muisti ottaa tuolloin verotkin, joten puhtaaksi sain käteeni n.27.000 mk.

Tuolloin ei ollut auttajia. Päinvastoin lääkärit jättivät minut heitteille sairaana poistoleikkauksen jälkeen. Valitin asiasta lääkintöhallitukselle. Lääkintöhallituksen juristi -82 jopa uhkaili puhelimessa minua, jos nostan syytteen lääkäreistä. Juristin mukaan tulisin häviämään koko jutun, kun lääkärit pistävät asialle ammattijuristit.
Näinhän on käynytkin, kun ovat saaneet mukaansa koko ns. koneistonsa törkeän rikosten suojeluun.

Poistoleikkauksen jälkeisenä aikana ihmettelin itsekseni, miten hoitavani lääkärini Niilo Hakola käyttäytyi oudosti minua kohtaan. Syykin selvisi minulle tammikuussa 1983. Lääkärit olivat väärentäneet todisteaineistoa vahingokseni. Alkuperäinen pihti vaihdettu erimerkkiseen ja kirkkaaseen.

Niilo Hakola poisti pihdin vatsaontelostani 12.12.79. Anestesialääkärinä oli Juhani Väyrynen. 13.12.79 Hakola selvitti leikkaustilanteen minulle avoimesti. Näytti minulle kolme polaroid-kuvaa, joissa näkyi erittäin selvästi pihdin syöpyminen. Pihdin kärjessä oli kiinni muutamia lihassäikeitä ja näissä roikkui variksenmunan kokoinen kalkkeutuma akselin kohdalla. Pihdin kärki näkyi selvästi kuvissa, että kyseessä oli teräväkärkinen suonenpuristin crile.
Hakola kertoi pihdin olevan pahoin syöpyneen. Lisaksi kertoi, että oli yhdestoista hetki ottaa ne pois, jos vähänkin pitempään olisivat pihdit olleet vatsaontelossasi, niin emme olisi tienneet sitä, mitä sinulle olisi käynyt?
Välittömästi 14.12.79 pihdin vaihtoivat kirkkaaseen pean-merkkiseen. Tästä se alkoi kuulu pahatie, jonka lääkärit ym. valitsivat kuljettavakseen. Jumalan tarjoama tie heille ei kelvannut. Lääkintöhallitus ryhtyi ja puolustamaan lääkäreitä ym. väärennöksissä, joten apua en saanut.

Oikeuskanslerin virastoon

Lopulta käännyin oikeuskanslerin puoleen kantelulla 16.1.1983. Tästä seurasi se, että oikeuskanslerin "selän takana” esittelijä ryhtyi salaamaan kanteluani. Silloinen asianajajani ja ihmetteli, kun hänen puheensa eivät pitäneet paikkaansa.

Tähän touhuun kyllästyin siten, että kirjoitin kirjeen oikeuskanslerille. Kirje oli ollut perillä seitsemän päivää ja tuolloin kansliapäällikkö Viljo Hakulinen ja Kai Korte eivät tienneet kirjeestäni ja eivät kantelustanikaan.

Tästä lähettämästäni kirjeestä olin yhteydessä Keskisuomalaisen toimittajaan huhtikuussa 1983. Toimittaja teki lehteen heti pienen jutun kirjeestäni. Välittömästi ilmestymisen jälkeen toimittaja soitti klo 9.45 minulle. Yllätys oli minulle se, että tarjosi rahaa minulle paljon, kun antaisin anteeksi lääkäreille. Tämän jälkeenkin tulisin aina saamaan rahaa, joten minulta raha ei tulisi koskaan loppumaan.
Toimittajalle sanoin, että rahalla ei osteta törkeätä rikosta. Toimittaja oli hermona tekemästään jutusta. Epäilen asiassa käyneen, että lääkärit puuttuivat juttuun hermostuksissaan. Mitään ei ollut enää tehtävissä, kun todisteet olivat väärentäneet.
Toimittajan tarjoamat rahat jäivät kai toisille. Viikon päivät hän tarjosi rahaa, mutta niitä en huolinut.

Tämän jälkeen soitin oikeuskanslerin viraston päällikölle Viljo Hakuliselle. Hänelle kerroin kirjeestäni ja toimittajan tarjoamista rahoista. Hakulisen puheesta sain sellaisen kuvan, ettei Kortekaan ollut tietoinen kantelusta, eikä kirjeestäkään. Hakulinen kovasti kiitteli minua siitä, että kävin asiasta soittamaan. Hakuliselle sanoin esittelijän nimen. Hakulinen sanoi vihaisena: ”Tästä hän välittömästi lähtee esittelijän puheille.”
Hakulinen sanoi, että viikon kuluessa tehdään päätös asiassa. Tästä soitin toimittajalle ja kerroin Hakulisen terveiset. Minulle tuli yllätyksenä se, kuinka sain kuulla toimittajalta ärräpäitä. Kuinka minä soitollani pilasin heidän hyvän suunnitelmankin.
Kaikkinäkevä Jumala puuttui asiaan ja näin rikollisten suunnitelma meni pilalle. Epäilen, että olisivat minut vieneet vappuaamuna mielisairaalaan klo 6.00. Rahaa syöttinä vain tähän teon toteutukseen käyttäneet hämäykseksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olisivat raivanneet minut totuutta pois kertomasta. Korte määräsi 5.5.83 KRP:n suorittamaan tutkinnat asiassa, että onko pihti vaihdettu ym. Kortteen määräyksessä luki, että asia on tässä vaiheessa salainen.

Jyväskylän KRP:n päällikkö, rikosylikomisario Seppo Pietikäinen, aloitti esitutkinnan 10.5.83. Pietikäinen kuulusteli ensimmäisenä pihdin poistaneen kirurgi Niilo Hakolan. Olin Pietikäiseen puhelinyhteydessä 23.5.83. Pietikäinen kertoi minulle, että yrittää saada tutkimukset suoritettua valmiiksi ennen kesälomaansa. Kysyin häneltä loman alkua? Pietikäinen sanoi lomansa alkavan 1.7.1983.

Tämän soiton jälkeen Pietikäisestä ei kuulunut mitään, joten soitin hänelle 6.6.83. Yllätyin täydellisesti, kun komisario Raimo Peltovuori vastasi puhelimeen ja kertoi Pietikäisen olevan kesälomalla. Todennäköisesti väärentäjät olivat joutumassa oikeudelliseen vastuuseen tekemisestään. Näin ollen KRP:n apulaispäällikkö Matti Tenhunen hyllytti Pietikäisen ja kutsui Peltovuoren kesken poliisikurssin jatkamaan tutkimuksia. Epäilen vahvasti, että Pietikäinen todella hyllytettiin ja pöytäkirjat hävitettiin, jotka Pietikäinen teki.

Peltovuori sanoi tulevansa minut kuulustelemaan 13.6.83. Peltovuori tuli, mutta yllätys oli se, että kuulustelua ei suorittanut ensinkään. Epäilen hänen toimintansa "urkkimiseksi", että miten suhtaudun rikosjuttuun ja samoin asianajajaani? Kesäkuussa -83 jo alkoi valjeta se, että Peltovuori ryhtyi peittelemään lääkäreitten rikoksia. Heinäkuun 1 päivänä soitin Pietikäiselle. Pietikäinen totesi minulle: "Tässä sinun jutussasi on muutakin mätää." Hän ei ollut pahalla päällä minulle, vaan muille, joiden henkilöllisyyttä hän ei kertonut. Pietikäisen ilmiantokertomukset kerroin kansliapäällikkö Viljo Hakuliselle välittömästi. Hänelle kerroin, että Peltovuoreen en luota yhtään ja tuolloin kerroin Peltovuoren puheistakin.
Huomautan Peltovuoren tutkimuksesta, että jätti kuulustelematta kirurgi Niilo Hakolan ja samoin nukutuslääkäri Juhani Väyrysen. Molemmat lääkärit olivat yhtä aikaa paikalla näkemässä, kun Hakola poisti pihdin vatsaontelostani. Erittäin törkeätä ja puolueellista esitutkintaa suoritti Peltovuori. Peltovuori ei tutkituttanut minkäänlaista todistusaineistoa rikoslaboratoriossa, koska väärennökset olisivat todistaneen hänen tutkimuksensa törkeän puolueelliseksi. Epäilen tämän kaiken takana olevan Matti Tenhunen ja rikoksiin syylliset lääkärit ynnä hoitajat.

Kuukauden seurattuani Peltovuoren työtä, niin ryhdyin koviin otteisiin ilmoittamalla Keskisuomalaisessa kadonneita todisteita. Ilmoitus oli lehdessä 14.7.83, eli torstain lehdessä.
Kyseisenä päivänä soitin Keskisuomalaiseen ja tarjosin toisenlaista ilmoitusta perjantain lehteen, 15.7.83. Naisvirkailija karjaisi minulle; "Emme huoli." Siis rahalla en saanut toista ilmoitusta. Epäilen tässä käyneen siten, että lääkärit ja yhtä hyvin Peltovuorikin saattanut puuttua ilmoittelun keskeyttämiseen.

Avaintodistajan kuolema

Lauantai 16.7.83 alkoi kuhina käydä hoitavan lääkärini Hakolan huvilalla. Epäilen huvilalla tapahtuneen kovia neuvotteluja. Hakola itse oli ensimmäiset kulkijat kyydinnyt Jämsän linja-autoasemalle klo 14.00.
Illalla huvilalle tullut toinen porukka ja tämä porukka poistunut iltamyöhällä huvilalta. Kirurgini Hakola löytyi sunnuntai aamuna klo 4.30 huvilan saunan kiukaan päältä pahoin "käprettyneenä” ruumiina.
Tästä minulle soitti Jämsän poliisi Tiitto 17.7.83 klo 21.00. Ihmettelen sitä mistä Tiitto saanut tietää KRP:n tutkinnasta, koska Kortteen määräyksessä luki. ”Asia tässä vaiheessa salainen.” Tiitto kertoi Hakolan löytyneen lauteen ja jakkaran välistä lyyhistyneenä.
Jos olisin tiennyt ja Jumala ei olisi suonut minun pistää lehteen kyseistä ilmoitusta, että näin äkkiä minulta viedään päätodistaja törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa, en olisi ilmoitusta pistänyt. Jumalalla on omat suunnitelmat, joille emme mahda mitään.
Joka tapauksessa lääkärini kuolema on pistänyt kuoleman syyn epäilyttäväksi ja epäilen kaiken teon syyksi peittelyt. Pietikäisen suorittaman kuulustelun jälkeen Hakola ollut täysin tolaltansa kyseisenä päivänä.

Peltovuori tuli kesälomaltansa 25.7.83. Hän soitti minulle ja aloitti kiristyksensä, että olisin väärässä ja lääkärit oikeassa. Tuolloin kysyin, onko löytynyt instrumenttien seurantalomaketta? Vastasi; ”Se on tämä tarvikeluettelo, joka on hänellä." Sanoin, ei se ole mikään instrumenttien seurantalomake.
Minulla oli syöminen kesken, joten katkaisin puhelun. Tätä ennen Peltovuori sanoi, että minun on tultava Jämsän poliisitalolle kuulusteluun tiistaina tai keskiviikkona. Ei sanonut minä viikkona ja mihin aikaan?
Peltovuori soitti uudelleen kesken syömiseni. Vastasin: ”Virtanen”. Peltovuori vastasi, joten en mitään vastannut hänelle. Tuumasin, höpise vaikka iltaan asti, niin en puhu mitään. Peltovuori alkoi puhua, haloo, kuuluuko - - ja lopulta sulki puhelimensa, kun en vastannut.

Tämän jälkeen sisälleni tuli sanomia, tällä viikolla poliisit eivät saa minua kuulustella. Minun on lähdettävä pois kotoa. Lähes tunnin tätä kuuntelin ja kysyin: ”Mitä, minkä takia minun pitää lähteä pois kotoa?” Sanomat kovenivat, ja en saanut rauhaa. Ei auttanut muu kuin tilasin taksin ja lähdin Äänekoskelle siskoni luo huvilalle. Rauha laskeutui sydämeeni, kun lahdin kotoa kohti Äänekoskea.

Ase viedään

Tiistaina 26.7.83 Peltovuori oli tullut perhettäni häiritsemään perättömillä puheilla. Peltovuori oli esiintynyt "lääkärinä”, että omaisten on välillä vaikeaa nähdä sairaus. Tarkoitti minua, että olisin henkisesti sairastunut.

Tyttäreni oli tätä ennen soittanut Peltovuorelle ja sanonut, että en ole kotona. Tästä huolimatta oli tullut sivullisille henkilöille kertomaan perättömiä mm, otetuista poraroid-kuvista. Epäilen hänen olleen liikkeellä lääkäreitten pyynnöstä, koska hänen kertomukset viittasivat siihen suuntaan.

Keskiviikkona 27.7.83 on jäänyt minulle elävästi muistiin, kun järkytyin pahoin päivän tapahtumista. Mutta Jumalan johdatus tuli kirkkaasti mieleeni, miten minun piti lähteä kotoani pois 25.7.83. Kaikki näkevä Isä ei sallinut lastaan iljettävien "ihmispetojen” käsiin kyseisenä keskiviikonpäivänä.
Keskiviikkona 27.7.83 heti aamulla oli Peltovuori kuulustellut Jämsäläisen lääkärin ”muuna”. Kuulustelupöytäkirjassa ei ole ruksattu ainuttakaan kohtaa, joka olisi velvoittanut kuulusteltavan kertomaan totuutta. Peltovuori ja lääkäri olleet kahdestaan ja tämä "neuvottelu" tapahtunut Jämsän sairaalassa. Kyseinen lääkäri on täysin tietoinen törkeästä väärennös- ja virkarikosjutusta, joten Peltovuori tällä "neuvottelulla" suojeli rikosten tekijöitä.

Tämän "neuvottelun" jälkeen Peltovuori mennyt Jämsän nimismiehen puheille ja tarkastanut, että onko minulla aseita olemassa? Nimismies Esko Koponen lähetti poliisipartion kotiini noin klo 14.00 aikoihin. Poliisit olivat tulleet ns. mustalla maijalla. Poliisit kysyneet minua. Vaimoni vastannut, että en ole kotona. Tästä poliisit menneet vähän hämilleen. Sitten kysyneet asettani, missä se on? Vaimoni sanonut, että se on Äänekoskella, mutta ei tiedä, onko se minun veljelläni vai huvilalla? Pari naapurini naista olleet tuolloin vaimoni vieraina ja hämmästyneet poliisien touhusta.

Tämän jälkeen oli tyttäreni tullut töistä ja soittanut veljelleni poliisien puuhastelusta. Epäilen, että Peltovuori kertonut minun olleen kotona. Tiistai-iltana klo 21.00 aikaan oli Peltovuori tullut vaimoani vastaan Jämsän kirkon kohdalla.. Epäilen sitä, että Peltovuori tuli asianajajani luota neuvottelusta. Epäilen Peltovuoren luulleen, että vaimoni hakenut minut pois Äänekoskelta.
Kun veljeni sai kuulla poliisien puuhastelusta, oli hän kiireesti hakenut haulikkoni toiselta veljeltäni, jolle sen jätin syksyllä 1975. Veli vienyt aseeni Äänekosken poliisille ja sanonut, että tässä on ase, jos se joillekin on vaarallinen, mutta kiireesti tästä ilmoitettava Jämsän poliisille.

Poliisit olivat aseeni tuoneet tänne Jämsään kyseisenä päivänä. Kahden kilometrin päästä huvilalta eivät uskaltaneet tulla minua pidättämään mielisairaalaan. Koska eivät tienneet, keitä kaikkia meitä huvilalla oli. Aseenkantoluvan jättivät minulle, joten kuvittelivat kai sitä, että olisin asiasta hiljaa.
Illalla huvilalle tuli kaksi veljeäni käymään. Heidän käytöstään vähän ensin oudoksuin. Veljeni kertoi päivän tapahtumisista, kuinka poliisit touhusivat. Toinen veljeksistäni sanoi, jos veli ei olisi toiminut ripeästi olisit nyt mielisairaalassa. Veli kertoi Peltovuoren kertoneen kuinka olin hänelle lähettänyt uhkauskirjeitä. Uhkauskirjeitä ollut oikein kasa työpöydällä kun tullut lomalta.
Tästä kovasti säikähdin, että ovatko lääkärit lähettäneet uhkauskirjeitä minun nimissä. Onneksi en ole yhtään kirjettä lähettänyt Peltovuorelle. Koin kauhun hetket kyseisenä iltana, mutta Isan johdatus huville parisen päivää aikaisemmin kirkastui yhä kirkkaammaksi, kuinka Isä jälleen suojeli lastansa "pedoilta".

Veljeni luo lahdin yöksi ja torstai-aamuna n. 8.15 soitti veljeni Peltovuorelle. Meitä oli kolme henkilöä samassa puhelimessa kuulemassa Peltovuoren valheet. Veli kysyi, mikä oli se eilinen pyssyhomma? Peltovuori vastasi, että minä olin häntä puhelimessa uhannut kirveellä ja pyssyllä tappaa. Veljeni vastasi tähän, jos noin hulluja puhutaan, niin ei se ole yhdestä pyssystä kiinni, sillä meitä veljeksiä on paljon, joten aseita kyllä löytyy, mutta leikki leikkinä; nukkukaa yönne rauhassa.
Peltovuori kävi puhelimessa hermona. Peltovuori kysyi veljeltä, että miten se tieto sinne Äänekoskelle, niin pian meni. Veli ei tajunnut sanoa, etkö sinä poliisina sen verran tiedä, että puhelimet ovat sitä varten keksitty. Peltovuori kävi niin kuumaksi, että katkaisi puhelun. Noin 5-10 minuutin kuluttua veljeni sai häneen uudelleen yhteyden. Peltovuori sanoi veljelleni, että tästä ei saa mitään asianomaiselle kertoa, siis minulle. Minun teki kovasti huutaa, ei tarvitse kertoakaan, kuulin kaiken puheesi ja kerroit täyttä valhetta minusta.
Tällaisia poliiseita on KRP:lla hommissa. Tuolloin menetin poliiseihin täysin luottamuksen. Tämän jälkeen soitin silloiselle asianajajalleni. Hän meni sanattomaksi, kun kuuli ääneni. Tällöin minulle lisää avautui se, että hankin oli minun raivaamisesta mielisairaalaan tietoinen.

Hakolan kuolemasta oli kulunut tasan 10 päivää, kun uhri yritettiin vaientaa hiljaiseksi. Tällaista on käytäntö Suomessa. Muistutan Riitta Kauppisen tapauksen, että "pedot” ovat arvaamattomia uhreille.

Vihdoin sain käsiini esitutkintapöytäkirjan, Siis Peltovuoren tekemän "opusteoksen" miten pitää Suomessa suojella rikoksia.
Tämän jälkeen tein poliiseista kantelun oikeuskanslerille. Korte pyysi selvitykset, joissa poliisit antoivat joukolla perättömiä selityksiä oikeuskansierille. Tästä seurasi se, että kaksi Jämsän poliisia kävivät minulta hakemassa aseenkantoluvan 14.10.1983 klo 13.35. Tuumasin ensin, että en käy valittamaan lääninoikeuteen ensinkään.

Kävi jälleen, että sisälläni alkoi Isä puhua: ”Sinä olet vastuussa pienestä lappusesta ja sille ja kuuluu oikeus”. Tuolloin avautui silmäni, että minä olen todella vastuussa aseenkantoluvasta. Tein valituksen lääninoikeuteen, jossa lyhyesti kerroin, että Isä ei sallinut lastansa joutuvan rikollisten kasiin ja näin he epäonnistuivat pidätyksessä.
Lääninoikeus teki päätöksensä ja palautti Jämsän apulaisnimismies. Joel Kankaan uudelleen käsittelemään lupa-asia.
Tämän jälkeen poliisit ryhtyivät kovempiin otteisiin. Lisäksi pyysivät lääkintöhallitukselta lausunnon minusta. Lausunnossa todetaan mm. "Reino Virtasen mielentilasta on käynyt ilmi sellaisia seikkoja, että häntä psykiatrisen kokemuksen mukaan on pidettävä potentiaalisesti vaarallisena toisten hengelle tai terveydelle, minkä takia hänelle ei lääkintöhallituksen käsityksen mukaan tulisi myöntää ampuma-aseen hallussapitolupaa." Pääjohtajan sijaisena ylijohtaja Timo Lehtinen Toimistopäällikkö Raimo A. Lahti. Siis lausunnon kirjoittajat.

Joel Kankaan lausuntopyynnössä oli myöskin perätöntä tietoa minusta. Lääninoikeus teki lopulta päätöksen joulukuun lopulla –84. Lääninoikeus päätöksessä mainitsee, että: ”Ase ja aseenkantolupa on toimitettava Reino Virtaselle takaisin”. Päätöksestä ei saanut valittaa.

Ase palautetaan

Tämän jälkeen Jämsän poliisit toivat aseeni, mutta lupaa heillä ei ollut antaa minulle. Asetta en huolinut, joten käskin poliisien viedä ase takaisin sinne mistä sen ovat hakeneetkin. Lupani lähetti Kangas postitse ja sen käännytin takaisin, että lupa on tuotava käteeni, mistä sen hakivatkin. Maanantaina 14.1.85 kaksi poliisia toivat lupani kiltisti käteeni klo 13.15. Aseeni olivat jo poliisit vieneet veljelleni Äänekoskelle 100 km päähän. Poliisien laittomat työt tulivat kalliiksi veromaksajille. Ase, joka uutena maksoi 100 mk, venäläinen haulikko.
ISÄ koulutti poliiseita noudattamaan lakia, ja HÄNEN suojeluksessa sain elää koko tuon ns. pyssyjutun ajan.
Jälestäpäin lääninoikeuden tuomari totesi minulle, että oli ennen kuulumatonta se, että haetaan lausunto aseenkantolupaa varten lääkintöhallitukselta. Tässä, jos missä he lopullisesti paljastivat itsensä, että millä asialla he todellisuudessa olivat. Siis tarkoitti sitä, josta itsekin kertonut, että aseen varjolla yrittivät minut raivata mielisairaalaan totuutta pois kertomasta, josta KAIKKINÄKEVÄ JUMALA ei suonut minulle tapahtuvaksi.

Rikoksia ei halutakkaan tutkia.

Tämänkin jälkeen olen saanut kovia kokea poliisien taholta. Valhetta, valhetta ja kieroilua. Mikään ei ole todella mennyt, niin kuin laki edellyttää poliisien tekevän. Törkeät väärennökset ja väärät valatkin ovat yhä tutkimatta.

Viimeksi juttua "pyöritti" rikostarkastaja Lauri Leppänen KRP:sta. Yli kolme vuotta oli tutkivinaan rikosjuttua. Hänenkin jäljiltään olen löytänyt lukuisia puolueellisia tekemisiä.
Häneen lopulta kyllästyin, koska tutkinnoista ei näkynyt loppua tulevan. Tapahtui "pitkittämistä". Epäilen koko tutkinnan olleen Peltovuoren suojelua, sekä ennen kaikkea väärentäjien, että väärien valojen suojelua.
Syksyllä 1995 annoin "potkut' Leppäselle, joten hänen täytyi lopettaa tutkimukset. Leppänen oli tätä ennen minulle kiukutellut: "Pannaan kannet kiinni". Tätä en hänelle suonut. Leppänen itsensä jääväsi esteelliseksi tästä pihti-jutusta 23.3. 996 kirjallisesti.
Kirjallisesti toteaa: "l. Katson olevani esteellinen suorittamaan tai suorituttamaan mitään toimenpiteitä tässä kyseisessä asiassa." Näin Leppänen toteaa maaliskuussa 1996.

Leppänen, minun vihamieheni ja esteellisenä virkamiehenä laati kirjelmän, joka päivätty 4.7.1997. Tätä ennen olin tehnyt rikosilmoituksen oikeudessa tehdyistä vääristä valoista.
Yli viisisivuisen kirjelmän laati esteellinen poliisimies. Sitä en tiedä onko Leppänen salaillut rikosjutun silloiselta KRP:n paallikön sijaisena olleelta apulaispäälliköltä Markku Salmiselta?

Kirjelmän allekirjoittajina oli Markku Salminen ja Lauri Leppänen. Helsingin Sanomissa oli juttu 18.7.1997. Otsikkona oli; "Keskusrikospoliisi ei tee lisätutkintaa "Pihti" Virtasen jutussa. Krp vetää päätöksessä linjaa ikuisuusjuttuihin".

KRP:lla ei ole muuta mahdollisuutta kuin suojella kaikin keinoin törkeää väärennös- ja virkarikosjuttua johon omat tutkijat ovat joukolla sotkeutuneet vuodesta toukokuusta -83 lähtien.

Lukemattomia rikosilmoituksia olen tehnyt viranomaisille vaarista valoista. Poliisit ovat tehneet päätöksensä ilman esitutkintaa: "El RIKOSTA”. Näin toimivat Suomessa kelvottomat poliisit. Päätöksillänsä suojelevat KRP:n tutkijoita, sekä rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä.
Olen useasti todennut sen, että tuomioistuimet ovat Suomessa poliisien "pelinappuloita". Tämä ns. pihti-juttu kaiken todistaa, mitä ovat tuomioistuimet todellisuudessa Suomessa.
Poliisien haluttomuuden motiivina pidän kostoa ns. asejutussa l983-1985, jossa lääninoikeus teki oikean päätöksen, joka poliiseita jäi kaivelemaan pahasti. Hehän eivät hyväksy sitä ensinkään, että tavallinen maanmoukka käy heitä määräilemään.

Poliittiset päättäjät eivät välitä kansalaisistaan – paitsi turisteina kuolleista ja heidän oikeuksistaan.

Yhä muistutan, että Isä johdattaa minua tässä törkeässä väärennös- ja virkarikosjutussa. Jokainen syyllinen joutuu tässä jutussa tuomiolle. Toiset tässä elämässä ja toiset viimeisellä tuomiolla viimeistään. Viimeisellä tuomiolla ei suurella rahalla tee mitään.
Olen lukemattomat kerrat kääntynyt eri ministereitten puoleen rikosjutussa. Samoin presidenttienkin, mutta apua ei ole kuulunut. Joten maassamme rehottaa eri viranomaisten keskuudessa rikollisuuden suojeleminen.
Halonen osaa puuttua vieraitten valtioitten sisäisiin asioihin, mutta täällä omassa pesässä olisi paljonkin tehtävää, että kautta maan me rikosten uhrit joskus saisimme oikeuden ja lisäksi korvauksetkin.
Olisi mielenkiintoista saada tietää se, kuka tai ketkä ovat ne virkamiehet, jotka suojelevat rikosjuttuja, joita ei saa tutkia puolueettomasti? Joukolla olisimme kantamassa virkapaikoilta pois kyseiset kelvottomat virkamiehet, koska puolueista ei löydy rohkeutta.
Suomen kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen vastasi minulle kirjeellänsä 23.11.2004. Mm. toteaa: "Jokaisen on hoidettava oma tonttinsa". En tiedä mitä tällä todella tarkoittaa, mutta teot heiltä ainakin puuttuvat.
Yksikään ministeri tai ylempi virkamies ei ole tullut minulta kysymään, miten voit ja miten voitaisiin auttaa? Nyt kun Jumala muistutti koko maailmaa, niin ollaan niin auttavaisia olevinaan, joten kaikki haiskahtaa vain teeskentelyltä.

Reino "pihti-Virtanen”
20.1.2005 Jämsä

Vuonna 1984 tipahti rakennuksella työskennellyt keski-ikäinen mieshenkilö muutaman metrin korkeudesta selälleen maahan sillä seurauksella, että selkäydin vioittui ja alapää halvaantui. Oikeus tuomitsi Puolustusministeriön maksamaan terveytensä menettäneelle kertakaikkisena korvauksena 450.000 mk (Verovapaana). (Rakennustyömaalta puuttuivat suojakaiteet)

Reino Virtanen menetti terveytensä vatsaonteloon unohtuneiden pihtien ja niistä liuenneen raskasmetallin vuoksi lopullisesti. Hänen oikeutensa korvauksiin olisi ollut täysin verrattavissa yllä olevan kaverin oikeuteen, mutta lääkäreiden vastuunpakoilujen, todisteiden väärentämisien ja väärien valojen vuoksi ei ole saanut tähän päivään mennessä juuri minkäänlaista korvausta menettämästään terveydestä.
Jo 25 vuotta Reino on kamppaillut omien oikeuksiensa puolesta, mutta niin turhaan. Yleisenä piirteenä on myös se, että tällaisissa oikeustaisteluissa ihminen joutuu olemaan niin yksin omantuntonsa ja oikeustajunsa kanssa – saamatta juuri ääntään kuuluviin

torstai 7. toukokuuta 2009

Värikästä menoa ....

SE-lehden sivu
















Raahen käräjäoikeus käsitteli 7.5.2009 turvaamistoimiasiaa varatuomari Mikko Kovalaisen hakemuksesta. Vastaajana oli Erkki Aho. Raahen käräjäoikeus on käsitellyt asiaa 21.8.2008 ja nyt asia on Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä, jonne siitä on varatuomari Mikko Kovalainen itse valittanut. Raahen käräjäoikeus käsitteli asiaa torstaina 21.8.2008 valmisteluistunnossa ja hylkäsi varatuomari Mikko Kovalaisen vaatimukset hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta. Myös Kovalaisen vaatima Ahon mielentilatutkimus sai Raahen käräjäoikeudelta hylkäävän päätöksen.

Mikko Kovalainen on lähettänyt samat aineistot Rovaniemen hoviokeuteen kuin Raahen käräjäoikeuteenkin joten nyt samaa asiaa käsitellään kahdessa eri oikeusasteessa samanaikaisesti ja Raahen käräjäoikeudessa toiseen kertaan. Asiakokonaisuus on parasta aikaa Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä, jonne Mikko Kovalainen on lähettänyt aineistonsa 9.3. ja 11.3.2009. Rovaniemen hovioikeus on pyytänyt samassa asiassa lausumaa minulta, Erkki Aholta, samanaikaisesti. Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Oikeudenkäymiskaari

Oikeudenkäymiskaari 18 luku (22.7.1991/1052) Samassa oikeudenkäynnissa käsiteltävistä kanteista ja väliintulosta riita- asiassa 1 § (22.7.1991/1052)Kantajan samaa vastaajaa vastaan samanaikaisesti nostamat useat kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta.

Miten tämä on mahdollista?


Minulle jäi sellainen mielikuva Raahen käräjäoikeudenistunnosta, että käräjätuomari Timo Tammiketo ei ollut perehtynyt vastineeseeni juuri lainkaan. Mielestäni hän oli ulkona asioista kuin lumiukko. Ehkä hän ei ole lukenut vastinetta tässä jutussa sähköpostina, vaan on saanut sen paperitulosteena. Siinä on valtava ero sisällössä. Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi isolla, että kansalaisten sähköpostit katoavat virkamiesten koneille. Epäilen, että minulle tässä jutussa on käynyt juuri näin. Katso
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/03/raahen-karajaoikeus-karajatuomari-timo.html

ja
Onko laki väärässä?
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/04/onko-laki-vaarassa.html

Mielestäni nyt on kiistattomasti osoitettu, että on syytä epäillä, että laki on Raahen käräjäoikeudessa väärässä eikä oikeus siellä toteudu.

Pyydän heti Rovaniemen hovioikeutta, joka valvoo Raahen käräjäoikeuden toimintaa, ottamaan kantaa asiaan tuoreeltaan. Siksi lähetän tämän jutun Rovaniemen hovioikeudelle. Pyydän myös oikeuskansleria ottamaan kantaa asiaan tuoreeltaan. Tämä on siis samalla kantelu oikeuskanslerille Raahen käräjäoikeuden toiminnasta.

Minä samalla ihmettelen miksi oikeuskanslerille tekemäni kantelu Raahen käräjäoikeuden käräjätuomari Jyrki Määtän, poliisi Raimo Ollilan ja syyttäjä Esa Mustosen toimista ei etene lainmukaisesti. Minä olen tehnyt kantelun ja laillisuusvalvojan olisi pitänyt pyytää vastine asiassa asianomaisilta ja minulla on oikeus antaa vastapuolen vastaukseen vastine. Nyt näin ei ole toimittu. Perustuslakivakivaliokunta on vastuussa laillisuusvalvojien toiminnasta. Siksi tämä asia menee tiedoksi ja toimenpiteitä varten myös perustuslakivaliokunnalle ja tasavallan presidentille.


Edellinen Raahen käräjäoikeuden päätös tapahtui minun oikeustajuni mukaan esteellisen rikostutkinnan ja esteellisen syyttäjän toimesta. Käräjäoikeuden tuomari Jyrki Määttä toimi puolueellisesti ja ihmisoikeussopimusten vastaisesti kieltäessään minua kuulustelemasta vastapuolen todistajaa. Myös oikeudenkäyntiväitteeni jätettiin käräjätuomari Jyrki Määtän toimesta asiallisesti käsittelemättä. Nyt odotan oikeudenmukaista ja lainmukaista Rovaneimen hovoikeuden käsittelyä oikeudenkäyntiväittämälleni ja edellytän suullista käsittelyä ilman aiheetonta viivytystä jotta Mikko Kovalaisen teoista saadaan totuus julki. Oikeudenkäyntiväittämän käsittely Rovaniemen hovioikeudessa lain- ja oikeudenmukaisesti on äärettömän tärkeää minulle ja Suomelle oikeusvaltiona.

OLEN NYT ODOTTANUT 14 VUOTTA OIKEUDENMUKAISTA OIKEUDENKÄYNTIÄ!

Oikeus ei toteutunut

Raahen käräjäoikeudenistunossa oikeus ei mielestäni toteutunut. Minä pyysin useita kertoja varatuomari Mikko Kovalaista yksilöimään mikä tieto nettisivuillani ei pidä paikkaansa. Hän ei pysynyt yksilöimään yhtäkään tietoa. Pyysin käräjätuomari Timo Tammiketoa yksilöimään ko. tiedot. Hänkään ei pystynyt yksilöimään yhtäkään tietoa johtuen ehkä siitä, että oli mielestäni erittäin heikosti perehtynyt asiaan. Sellaisen vaikutelman sain asian käsittelystä.
Jätin todistusaineistoiksi muun muassa Seppo Heikkisen todistuksen siitä, että hänen nimensä on väärennetty avoimeen asianajovaltakirjaan ja valtakirjan todisteeksi asiasta. Tätä asiaa ei ole käsitelty missään oikeusasteessa aikaisemmin. Samanlaiset tiedot olivat myös Paavo Heikkiseltä, Heli Wikströmiltä ja Kaisa Suomalaiselta. Lisäski jätin todisteeksi varatuomari Mikko Kovalaisen toiminnasta vakuutuspetoksia koskevat asiakirjat ja eräänlaisen kiristyskirjeen, jonka varatuomari Mikko Kovalainen oli lähettänyt Kimmo Lampolalle. Lisäksi jätin Se-lehden kolmisvuisen artikkelin varatuomari Mikko Kovalaisen toimista.

Minun oikeustajuni mukaan käräjätuomari Timo Tammikedon olisi ensin pitänyt tehdä päätös siitä voidaanko samaa asiaa yleensäkään käsitellä toiseen kertaan Raahen käräjäoikeudessa ja samanaikaisesti kahdessa eri oikeusasteessa yhtä aikaa. Tämän hän jätti tietoisesti tekemättä. Siksi minun on syytä epäillä, että oikeus Raahen käräjäoikeudenistunossa ei toteudu. Käräjäoikeuden päätös on odotettavissa 18.5.2009. Minä kuitenkin toimin välittömästi, koska nyt ei ole aikaa odottaa, vaan Mikko Kovalaisen toimiin on puututtava välittömästi. Mikko Kovalainen valehteli oikeudessa vastuuttomasti pyrkimättäkään todistamaan puhumiaan asioita oikeaksi ja todeksi. Vastuu oli siis kuulijalla. Mikko Kovalaisella ei ole esiintymiskieltoa Raahen käräjäoikeudessa eikä Rovaniemen hovoikeudessa kuten niin monessa käräjä- ja hovioikeudessa on ollut.

Olen vaatinut lukuisia kertoja poliiseja, valtakunnansyyttäjävirastoa, laillisuusvalvojia, sisäasianministeriön poliisiosastoa ja keskusrikospoliisia tutkimaan varatuomari Mikko Kovalaisen rikolliseksi epäiltävän toiminnan. Toistaiseksi avunpyyntöni ovat kaikuneet kuuroille korville ja varatuomari Mikko Kovalainen saa jatkaa toimiaan vapaasti ja villisti kuin sika vatukossa muun muassa oikeuslaitoksen väärinkäyttöä ja yhteiskunnan varojen tuhlausta. Olen lukuisia kertoja vaatinut varatuomari Mikko Kovalaisen pidättämistä ja vangitsemisoikeudenkäynnin välitöntä järjestämistä, mutta viranomaiset eivät välitä torjua rikoksia. On käsittämätöntä, kuinka välipitämättömiä Suomen poliisiviranomaiset ja laillisuusvalvojat voivat olla. Ei ole ihme vaikka rikolliset Suomessa saavat juhlia.

Poliisi ei toimi rehellisesti


Tänään 7.5.2009 sain KRP:n talousrikosyksikön päällikön Tapio Kalliokosken sähköpostin, jossa hän ilmoitti siirtäneensä PR-talojen konkurssivyyhden tutkinnan Oulun KRP:lle Leila Melanderille. Tämä on suoranaista pelleilyä, sillä Oulun KRP:n entinen päällikkö Eero Klemetti on keskeinen epäilty samoinkuin Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä. Muut epäillyt ovat syyttäjä Sulo Heiskari ja varatuomari Antti Latola sekä varatuomari Paavo M. Petäjä. Kaiken lisäksi Leila Melander on tehnyt jo asiassa tutkimattajättämispäätöksen eli siis virkarikoksen, mistä olen tehnyt valtakunnansyyttäjävirastolle tutkintapyynnön. Ilmoitin Tapio Kalliokoskelle, että asia kuluu valtakunnansyyttäjäviraston toimivaltaan, koska rikoksista on syytä epäillä poliiseja. Myös Kalajoen jutun osalta tilanne on se, että Oulun poliisi ei voi olla tutkinnanjohtajana, koska epäiltyinä ovat Kalajoen poliisi ja Ylivieskan poliisi Raimo Ollila sekä Kalajoen kunnallispoliitikot ja virkamiehet. Asia siis kuuluu valtakunnansyyttäjän toimivaltaan.

Nyt on välttämätöntä, että vastuulliset poliitikot perustuslakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa sekä oikeus- ja sisäministeri ryhtyvät asian vaatimiin toimenpiteisiin Suomen palauttamiseksi oikeusvaltioiden joukkoon. On käsittämätöntä, että varatuomari Mikko Kovalaisen oikeuslaitoksen väärinkäyttöön ei puututa. Hänellä on lukuisia kunnianloukkausoikeudenkäyntejä menossa niitä kohtaan, jotka ovat epäilleet hänen, Mikko Kovalaisen toimien lainmukaisuutta. Yhteiskunnan reseursseja säästetään rajusti, jos varatuomari Mikko Kovalainen pidätetään ja vangitsemisoikeudenkäynti järjestetään ensi tilassa. Tänään hän uhosi Raahen käräjäoikeudessa muun muassa toimillaan kansanedustaja Esa Lahtelaa vastaan sekä lukuisia muita henkilöitä vastaan. Pyydän kansanedustaja Esa Lahtelaa lähettää minulle kopion Mikko Kovalaisen hänestä tekemästä rikostutkintapyynnöstä.

maanantai 4. toukokuuta 2009

"Kansa huusi poliisia apuun, mutta mitään ei tehty"

















Poliisin toiminta ja poliisihallinto Suomessa ovat joutuneet äärettömän suuren kritiikin kohteeksi. Kauhajoen kouluammuskelua koskevassa jutussa on ilmennyt, että Haapajärven poliisille tuli Matti Saareen liittyvä yleisövihje jo kouluampumista edeltävällä viikolla. Ilmianto oli tehty Internetin kautta Haapajärven kihlakunnan poliisilaitokselle. Kansa huusi poliisia apuun, mutta mitään ei tehty, sanooa uhrien omaisia avustava lakimies Lasse Vuola.

Paaterokin tiesi vihjeistä

Nelosen uutisten mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle toimitettiin heti Kauhajoen koulusurmien jälkeisenä päivänä kansalaisviesti, jossa kerrottiin ampuja Matti Saaren ystävän varoittaneen poliisia iskusta jo päiviä aiemmin.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero myöntää saaneensa varoitusviestin koulusurmista.
Nelosen uutisten tietojen mukaan viesti ei kuitenkaan päätynyt poliisin menettelyä tutkineelle ryhmälle.Paatero myöntää viestin saapumisen, mutta sanoo Nelosen uutisten haastattelussa ettei muista, millaisiin toimiin viesti johti.

Lainaus Promerit-sivuilta

Suomen sisäisen turvallisuuden pahin riski on poliisihallinnossa.Yrittäjäyhdistykset ovat saaneet postia poliisien tekemistä talouspetoksista. Viestit ovat koskeneet ex-poliisiylijohtaja Markku Salmista ja hänen organisaatiotaan. On merkillistä kuinka Salminen on saanut jatkaa petoksien tiellä aivan 2007 loppuun saakka. Salminen oli ollut merkittävässä asemassa poliisijohdossa jo vuoden 1994 lähtien. Jos poliisiylijohtaja oli syyllistynyt tällaiseen, niin onko millään enää ollut mitään väliä, viesteissä kysytään? Kuinka monta Salmisen alaista on näissä vielä mukana? Salmisen aikaisia poliisijohtajia on vaikka kuinka paljon. Nykyinen poliisiylijohtaja on ollut vasta reilut puoli vuotta uudessa tehtävässään. Voi mennä kokonainen vuosikymmen ennen kuin tämä Salmisen aikainen rosvojoukko saavuttaa virallisen eläkeiän, joten rötöstely jatkunee vielä pitkään?

Varatuomari Mikko Kovalaista suojellaan

Kaisa Suomalainen on tehnyt Espoon poliisille rikosilmoituksen varatuomari Mikko Kovalaisesta. Suomalainen on nimennyt 18 asiakirjaa, joihin tutkintapyynnön mukaan on väärennetty Kaisa Suomalaisen allekirjoitus. Nämä asiakirjat ovat seuraavat:
1. Espoon kihlakunnan rekisteritoimiston todistus 11.9.1996, sisältäen kopion hallituksen vakuutuksesta 2.3.1994 jota koskeva tilintarkastajan allekirjoitus samana päivänä.
2. Ostotarjous sopimuskaavake 22.6.1993.
3. Kaupparekisterin henkilötietojen täydennyslomake 2.3.1994.
4. Yhtiökokouksen pöytäkirja 5.5.1994.
5. Postipankin kuitti 4.2.1994.
6. Helsingin puhelinyhdistys, jäsenliittymän tilaus 30.11.1971.
7. Myyntitoimeksianto 24.9.2987
8. Käsirahasopimus 19.1.1985.
9. Kauppakirja 29.6.1984.
10. Lainhuudatuspöytäkirja/kauppakirja 10.9.1984.
11. Lainhuudatuspöytäkirja/ yhtiökokouspöytäkirja 18.6.1985
12. Hallituksen kokouspöytäkrija 15.1.1985
13. Kaksi valtakirjaa 29.1.1988 ja valtakirja 27.1.1988
14. Hallituksen kokouspöytäkirja 18.6.1985.
15. Perustamiskokouksen pöytärkija 18.6.1985.
16. Vakuutushakemus 29.5.1986
17. Luovutussopimus 21.10.1987.
18. Vuokrasopimus 28.5.1986.
Tutkimattajättämispäätöksen R/4131/03 mukaan tehdyn tutkintapyynnön sisältämästä ei löydy asianomistajan omien epäilyjen tueksi mitään. Tutkimattajättämispäätöksen on allekirjoittanut Espoon poliisi Timo Seppälä.

Erkin kommentti: Olen käynyt 14 vuotta oikeustaistelua saamatta oikeutta ja poliisi on jättänyt kaikki tekemäni rikostutkintapyynnöt asiallisesti tutkimatta. Lähes kaikista tutkintapyynnöissä tutkinnanjohtajana on ollut Ylivieskan poliisi Raimo Ollila. Haapajärven poliisi kuuluu Jokilaaksojen poliisin alaisuuteen, jonka rikostutkinnoista vastuussa on Raimo Ollila. Hän on siis vastuussa myös Kauhajoen kouluammuskeluun liittyvissä asioissa, koska hänen alaisensa on laiminlyönyt tehtävänsä. Myös minun tekemässäni syrjintätutkintapyynnössä Haapajärven poliisi Olli Sikanen teki tutkimattajättämispäätöksen, koska ei laiskuuttaan viitsinyt selvittää asioita. Saman palkan hän sai vähemmällä työllä, kun teki tutkimattajättämispäätöksen.

Omissa asioissani todistusaineistot ovat kiistattomat ja ne ovat nettisivuillani kaikkien ihmisten nähtävissä. Poliisi kuitenkin suojelee rikollisia verovaroilla ja virkavastuulla. Poliisissa on oma kollegiaalinen suojelujärjestelmä. Ylemmät poliisiviranomaiset suojelevat alaisiaan. Minun tapauksessani Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaata ja Ylivieskan poliisia Raimo Ollilaa suojelee Oulun läänin poliisijohtaja Sauli Kuha ja Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander sekä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Näitä suojelee poliisihallinnon "isä, poika ja pyhä henki" eli isä-Paatero, poika-Paatero ja pyhänä henkenä poliisiministeri Anne Holmlund. Näitä puolestaan suojelevat laillisuusvalvojat ja näitä suojelee perustuslakivaliokunta. Erittäin suuri vastuu on keskustalaisella Tapani Töllillä, joka on eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen. Hallintovaliokunta on vastuussa poliisin toiminnasta.
Katso esim. Trukki romutettiin omistajan tietämättä
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/04/trukki-romutettiin-omistajan-tietamatta.html

Perustuslakivaliokuntaan kuuluvat seuraavat kansanedustajat: Kimmo Sasi kok ,Jacob Södeman sd, Tuomo Hänninen kesk, Ulla Karvo kok, Elsi Katainen kesk, Kimmo Kiljunen sd, Esko Kiviranta kesk, Kari Kärkkäinen kd, Elisabeth Nauchler r, Ville Niinistö vihr. Mikaela Nylander r, Tuula Peltonen sd, Veijo Puhjo vs, Tapani Tölli kesk, Tuulikki Ukkola kok, Ilkka Vilajnen kok, Antti Vuolanne sd. Näistä Tuulikki Ukkola ja Kimmo Kiljunen ovat EU-vaaliehdokkaina.

Poliisiministeri Anne Holmlund ei ole vastanut yhteenkään avunpyyntööni. Myöskään polisiiylijohtaja Mikko Paatero ei ole vastannut avoimeen kirjeeseeni eikä yhteenkään avunpyyntööni, vaikka laki edellyttää vastaamista.
Minulle on muodostunut sellainen mielikuva, että poliisiministeri Anne Holmlund on Suomen kaikkien aikojen heikoin, avuttomin, saamattomin ja kyvyttömin poliisiministeri.